restauratiivisen

Restoratiivinen (restoratiivisen muotoinen yleisnimi) on adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan toimintoja, käytäntöjä ja lähestymistapoja, joiden tavoitteena on korjata aiheutettu haitta ja palauttaa suhteet sekä yhteisön osanotto. Suomen kielessä termi taipuu eri muodoissa kontekstin mukaan, esimerkiksi restøroiva oikeus –restoratiivisen oikeuden, restøroivien käytäntöjen ja restøroivasti toimivien menetelmien yhteydessä.

Pääidea on siirtää huomio vahinkoon ja sen korjaamiseen, ei pelkästään rangaistukseen. Restoratiiviset periaatteet korostavat osapuolien osallisuutta, vastuun ottamista, haitan tunnistamista sekä yhteisön tukea ja turvallisuutta. Tämä lähestymistapa pyrkii rakentaviin ratkaisuihin, joissa uhri, tekijä ja yhteisö voivat yhdessä määritellä, mitä on tapahtunut, ketkä ovat siitä kärsineet ja miten korjaavat toimet voidaan toteuttaa.

Käyttökohteita on laajasti: oikeudessa restoratiivinen oikeus sisältää sovittelua, tekijä-uhri -keskusteluja ja konferensseja, joiden tarkoituksena on sovittaa vahinko ja edistää osapuolien kieltäytymättömyyden sijaan vuorovaikutusta. Koulutuksessa ja sosiaalityössä restoraatiiviset käytännöt voivat vähentää ongelmallista käytöstä, rakentaa yhteisöä ja lisätä oikeudenmukaisuuden kokemusta. Organisaatioissa ne voivat tukea konfliktien ennaltaehkäisyä ja palautumista.

Tutkimus osoittaa sekä myönteisiä vaikutuksia että rajoitteita; tulokset vaihtelevat kontekstin mukaan ja toteutuksen laadulla. Restoratiiviset lähestymistavat vaativat koulutettua henkilöstöä, resursseja ja huolellista riskinarviointia, jotta ne eivät aiheuta lisätraumoja tai epärealistisia odotuksia. Suomessa restoraatiiviset käytännöt yleistyvät kouluissa ja kunnallisessa toiminnassa osana konfliktien ratkaisu- ja yhteisönrakentamishankkeita.