Restoratiiviset

Restoratiiviset on suomalainen termi, jolla viitataan toimenpiteisiin ja käytäntöihin, joiden tavoitteena on korjata aiheutettua haittaa, palauttaa ihmissuhteita ja vahvistaa yhteisön vastuunottoa. Käytännöt korostavat osallisuutta sekä tarjoavat osallistujille mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan ja vaikuttaa ratkaisuihin.

Keskeisiä periaatteita ovat haitan korjaaminen, osallisuus, vapaaehtoisuus, tasapuolinen osallistuminen sekä turvallinen, puolueeton tilanne, jossa kaikkien äänet kuuluvat. Prosessi pyrkii rakentamaan ymmärrystä, sovittamaan erimielisyyksiä ja ehkäisemään uutta haittaa.

Yleisiä muotoja ovat restoraatioon perustuvat konferenssit ja keskustelut, piirit sekä sovitteluprosessit. Koulutuksessa ne näkyvät usein restoratiivisina keskusteluina konfliktien jälkihoitoon, ristiriitojen käsittelyyn sekä oppilaiden välisen luottamuksen rakentamiseen. Rikosoikeudellisessa kontekstissa ne voivat tarkoittaa asianosaisten tapaamista sovinnon ja takaisinintegroinnin edistämiseksi.

Käyttökohteita ovat rikosoikeudellinen järjestelmä, koulut sekä työpaikat ja yhteisöt. Suomessa restoratiivisia käytäntöjä on kehitetty kouluissa, nuorisotyössä ja rikosoikeudellisten prosessien yhteydessä.

Tulokset ja kritiikit: Restoratiivisten lähestymistapojen vaikutukset voivat olla myönteisiä esimerkiksi paremman korjaamisen tunteen, paremman suhteiden ja alhaisemman uusintarikollisuuden suhteen, mutta vaikutukset riippuvat prosessin laadusta, vapaaehtoisuudesta ja aidosta osallisuudesta. Se voi olla resurssisyöppö ja vaatia kattavaa koulutusta sekä huolellista soveltamista, jotta se sopii kuhunkin tilanteeseen. Restoratiiviset lähestymistavat ovat osa laajempaa keskustelua oikeudenmukaisuuden ja yhteisön hyvinvoinnin edistämisestä.