rehukäyttöön

Rehukäyttöön on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan, että jokin aine tai tuote on tarkoitettu käytettäväksi eläinten rehun raaka-aineena tai valmiina rehuratkaisuna. Termiä käytetään erityisesti tuotteen merkinnöissä, kuljetusasiakirjoissa ja lainsäädännöllisissä yhteyksissä erottaakseen sen ihmisravinnoksi tai teolliseen käyttöön tarkoitetusta käytöstä.

Käyttöalueet voivat kattaa maatalouden sivutuotteet, elintarviketeollisuuden ylijäämät sekä muut soveltuvat ruokatuotteet, joita voidaan jalostaa rehuvalmisteiksi tai käyttää sellaisenaan. Rehukäyttöön soveltuvat aineet voivat olla sekä kokonaisia raaka-aineita että sivutuotteita, kuten viljan sivutuotteita, öljykasvien puristeita tai muita käsittelytulleita rehuainesosia. Käytännössä rehu voi olla raaka-aineiden lisäksi myös sekoitettuja rehuja, jotka ovat suunniteltu nautittavaksi eläinten ruokinnassa.

Lainsäädäntö ja valvonta liittyvät rehujen turvallisuuteen ja luokitteluun sekä elintarviketurvallisuuteen. EU-lainsäädäntö on transponoitu kansalliseen lainsäädäntöön, ja Suomessa rehujen turvallisuudesta vastaa yleensä elintarvike- ja rehuhallinto sekä Ruokavirasto. Rehutuotteiden on täytettävä laadun, hygienian ja vähimmäisvaatimusten sekä mahdollisten rajoitus- ja pitoisuusarvojen osalta asetetut kriteerit, ja niiden jäljitettävyys on varmistettava.

Merkintä ja käyttöohjeet ovat keskeisiä: rehukäyttöön tarkoitettu tuote on merkittävä selkeästi rehu- tai eläinrehukäyttöön, ei ihmisravinnoksi, ja siihen voidaan liittää käyttökohde-, rajoitus- sekä turvallisuustiedot. Rehujen käytöllä on usein myönteisiä ympäristö- ja resurssien kannalta, mutta se edellyttää tarkkaa valvontaa ja riskinarviointia.