ratkaisukeskeiset

Ratkaisukeskeiset lähestymistavat ovat psykoterapian, neuvonnan ja muiden auttamistyön käytäntöjä, jotka korostavat asiakkaan voimavaroja, resurssejaja toivottuja tulevaisuuden muutoksia. Tavoitteena on löytää käytännön ratkaisuja jo olemassa olevien taitojen pohjalta sen sijaan, että keskityttäisiin ongelmien syvälliseen analysointiin.

Perustana on 1980-luvun alun kehittäjä Steve de Shazerin ja Insoo Kim Bergin työ Brief Family Therapy Centerissä Milwaukeessa. He korostivat, että muutokset voivat tulla pienin askelin ja asiakkaat ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Ratkaisukeskeiset menetelmät painottavat tulevaisuutta ja toimintakyvyn vahvistamista ongelman tutkimisen sijasta.

Keskeisiä periaatteita ovat asiakkaan tavoitteen asettaminen, myönteisen suunnan vahvistaminen ja ongelmattomuuden korostaminen. Työotteet käyttävät kysymyksiä, jotka auttavat erottamaan toistamattomat tilanteet, tunnistamaan poikkeukset ja löytämään keinoja edetä. Yhteistyö on tasa-arvoista: terapeutti toimii kumppanina, joka tukee asiakkaan omien voimavarojen hyödyntämissä.

Työmenetelmiin kuuluvat ihmekysymys, skaalakysymykset, poikkeuskysymykset ja sopimustyön tehtävät. Käytännön sovellukset ulottuvat terapiasta ja neuvonnasta sosiaalityöhön, koulutukseen sekä organisaatio- ja johtamistyöhön. Ratkaisukeskeiset lähestymistavat voivat olla lyhytaikaisia ja tavoitteellisia, mutta niitä sovelletaan monipuolisesti eri ammattialoilla.

Tutkimukset osoittavat, että lähestymistapa voi lisätä sitoutumista ja nopeuttaa näkyviä muutoksia joillakin ongelmilla. Kritiikkiin kuuluu, että menetelmä ei aina riittävästi huomioi rakenteellisia tekijöitä tai syvempiä psykologisia tukkia, ja sen vaikuttavuus riippuu suuresti terapeutin taidoista ja kontekstista.