ratifiointiin

Ratifiointi tarkoittaa valtion muodollista sitoutumista kansainväliseen sopimukseen. Se on prosessi, jossa valtio ilmaisee olevansa valmis noudattamaan sopimuksen velvoitteita, ja jonka seurauksena sopimus tulee valtion oikeusjärjestyksen osaksi. Ratifiointiin viitataan usein sanalla ratifiointi, ja sen illatiivimuoto ratifiointiin viittaa prosessin tavoitteeseen tai siirtymävaiheeseen.

Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti: sopimus neuvotellaan ja allekirjoitetaan; tämän jälkeen valtio varmistaa sisäisen hyväksyntänsä, joka voi olla lainsäätäjän päätös ja mahdollisesti kansanäänestys. Hyväksytyn ratifioinnin jälkeen ratifiointiasiakirjat toimitetaan sopimuksen säilyttäjälle, ja sopimus tulee voimaan valtion osalta sovitun voimaantulopäivän mukaan. Joissakin tapauksissa voi olla eroavaisuuksia: jotkut sopimukset tulevat voimaan välittömästi allekirjoituksella, toiset edellyttävät ratifiointia.

Ratifiointi eroaa muista keinoista sitoutua; allekirjoitus osoittaa aikomusta sitoutua, mutta ei vielä velvoita, ja liittyminen (accession) tarkoittaa liittymistä sopimukseen, johon valtio ei ole osallistunut alun perin. Kansainvälisessä oikeudessa ratifiointi merkitsee valtion suostumusta olla sidottu sopimukseen.

Ratifioinnin vaikutukset ovat sekä kansainväliset että kansalliset: sopimus luo oikeuksia ja velvollisuuksia, joiden noudattamista valtion on valvottava. Sopimuksen voimaan saattaminen sekä mahdollinen irtisanominen tai lopettaminen määräytyvät kyseisen sopimuksen säännösten mukaan.