rasterisointia

Rasterisointi on tietokonegrafiikassa prosessi, jossa vektori- tai geometrinen kuva muunnetaan rasteriksi, eli kuvioksi, joka koostuu yksittäisistä pikseleistä. Se on keskeinen osa reaaliaikaisessa renderöinnissä, erityisesti 3D-sovelluksissa, joissa primitiivit ovat yleensä kolmioita.

Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti: vertex-säätimet käsittelevät koordinaatit ja muodostavat primitiivit, jotka projisoidaan kameran näkymään ja leikataan tarvittaessa. Perspektiivinen jakaminen muuntaa koordinaatit näytön koordinaateiksi. Rasterointi määrittää, mitkä näytön pikselit kattavat kukin kolmio, ja interpoloidaan kolmion reunojen perusteella pikseleiden attribuutit (kuten väri, tekstuurin koordinaatit ja syvyys). Lopuksi suoritetaan fragmenttien prosessointi ja mahdollinen varjostus, ja lopulliset värit kirjoitetaan frame-bufferiin syvyystiedon ja muiden tilatietojen huomioiden.

Erilaisia rasterointi-tekniikoita ovat esimerkiksi scanline- ja barysentristen koordinaattien avulla toteutetut menetelmät. Anti-aliasing-puhdistukset parantavat reunoja: käytössä ovat muun muassa MSAA, FSAA sekä post-processing -menetelmät kuten FXAA ja SMAA.

Rasterisointi on erittäin nopea suurien kolmiopintimäärien käsittelyyn, mikä tekee siitä vakiovarustuksen nykyaikaisissa grafiikkachekeleissä. Verrattuna säteenseurantaan (ray tracing) rasterisointi tarjoaa suuremman läpiviennin reaaliaikaisiin sovelluksiin, mutta se voi tarvita lisätekniikoita valaistuksen ja visuaalisen realismin parantamiseksi.