raportointikäytännöt

Raportointikäytännöt ovat organisaation säännöllisten tiedonkeruu-, tallennus- ja julkistamisprosessien kokonaisuus. Ne määrittelevät, miten taloudelliset ja ei-taloudelliset tiedot kerätään, validoidaan, koottaan ja raportoidaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Käytännöt koskevat sekä päivittäistä raportointia että tilinpäätöksiä.

Keskeisiä periaatteita ovat tarkkuus, täydellisyys, oikea-aikaisuus, vertailukelpoisuus sekä läpinäkyvyys, relevanssi ja luotettavuus. Hyvin määritellyt käytännöt parantavat tiedon vertailtavuutta päätöksenteossa ja vähentävät raportointiin liittyviä riskejä.

Hallinto ja tiedonhallinta ovat raportointikäytäntöjen ytimessä. Johto ja hallitus vastaavat vastuista, ja sisäiset valvontaprosessit sekä riskien hallinta tukevat luotettavuutta. Tietojen lähteet, laadunvarmistus ja jäljitettävyys sekä tietosuoja ovat olennaisia osa-alueita.

Rahoitusraportoinnissa käytetään kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS) tai kansallisia standardeja sekä kirjanpitolainsäädäntöä ja tilinpäätöskäytäntöjä. Säädösten mukaan julkistettavat tiedot voivat myös kuulua ulkoisen varmennuksen piiriin. Ei-taloudellisessa raportoinnissa, kuten kestävän kehityksen raportoinnissa, ohjenuoria voivat antaa GRI-, SASB- ja CSRD-suositukset sekä EU:n vaatimukset.

Prosessi etenee suunnittelusta, tiedon keruuseen, konsolidointiin, hyväksyntään ja julkaisuun sekä arkistointiin. Laadunvarmistukseen kuuluvat sisäinen tarkastus, ulkoinen varmentaminen ja asianmukaiset todisteet sekä audit trailin ylläpito.

Haasteet ja hyödyt: hajanaisista tietolähteistä, erillisistä järjestelmistä ja kustannuksista johtuvat rasitteet voivat vaikuttaa tehokkuuteen. Hyvät käytännöt edistävät läpinäkyvyyttä, luottamusta sidosryhmiin sekä säädösten ja standardien noudattamista.