konsolidointiin

Konsolidointi on prosessi, jossa emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden taloudelliset luvut yhdistetään yhdeksi konsernitilinpäätökseksi. Tavoitteena on esittää konserni taloudellisesti yhtenä kokonaisuutena ja antaa kuva konsernin taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja kassavirrasta sellaisena kuin se olisi ollut, jos koko konserni olisi ollut yksi taloudellinen yksikkö. Konsolidointi vaatii usein sisäisten liiketoimien, saamisten ja velkojen eliminointia sekä sisäisten voittojen ja tappioiden poistamista sekä vähemmistöosuuksien erottamista.

Konsolidoinnissa käytetyt keskeiset menetelmät ovat täysi konsolidointi tytäryhtiöille, joissa emoyhtiö hallitsee yli puolta äänivallasta; osakkuusmenetelmä, jota sovelletaan yleensä yrityksille, joissa omistus antaa huomattavan vaikutusvallan mutta ei kontrollia (assosioidut yhtiöt); sekä tarvittaessa yhteisyritysten käsittely, jossa käytetään menetelmiä, jotka heijastavat emoyhtiön suhdetta näihin kumppaneihin. Konsernitilinpäätöksessä eliminoidaan sisäisen liiketoiminnan vaikutukset, ja mahdolliset valuuttakurssimuutokset sekä muuntoerot kirjataan asianmukaisesti omassa pääomassa tai tuloslaskelmaan. Vähemmistöosuutta ei-kontrolloivalle omistajalle esitetään omasta pääomasta erillisenä rivinä.

Säännökset ja käytännöt vaihtelevat: IFRS-ohjeistus ohjaa kansainvälisesti suuria ja listattuja konserneja, kun taas pienemmät ja kotimaiset yhtiöt seuraavat kansallisia kirjanpito- ja tilinpäätöskäytäntöjä, kuten Suomen GAAPia. Konsolidointi edellyttää yhtenäisiä kirjanpitokäytäntöjä sekä yhdenmukaisia tilikausia ja tiedonkulun prosesseja, jotta konsernin taloudellinen kuva on luotettavasti vertailukelpoinen.