rapautuessa

Rapautuessa on geologinen prosessi, jossa kivet hajoavat tai muuttuvat rapautumisen seurauksena, yleensä jo maanpinnan läheisyydessä. Se on osa rapautumista ja tapahtuu fyysisten, kemiallisten ja biologisten mekanismien vaikutuksesta. Rapautuminen ei itsessään siirrä materiaalia paikasta toiseen, vaan muuttaa kiven sisäistä rakennetta ja pienentää kappaleiden kokoa, mikä edistää maaperän muodostumista ja geomorfologista kehitystä.

Fyysiset (mekaaniset) rapautumisen muodot syntyvät esimerkiksi freesaus- ja jännitysvaihteluista sekä halkeamien laajentumisesta. Tyypillisiä mekanismeja ovat pakkasrapautuminen, lämpötilavaihteluiden aiheuttama laajeneminen, kerrostumien ja paineen purkautuminen sekä suola- ja tuuliharjaus. Kemiallisella rapautumisella mineraalit hajoavat kemiallisesti veden ja muiden aineiden vaikutuksesta, esimerkiksi hydrolyysi, karbonaatin liukeneminen ja redox-reaktiot. Biologinen rapautuminen voi hyödyntää juurten kasvu ja mikrobitoiminta, jotka rapautuvat kiven rakenteita.

Rahoittavat tekijät, jotka vaikuttavat rapautumisen nopeuteen, ovat ilmasto (lämpötila, kosteus), kivilajin mineraloginen koostumus ja rakenne, rakenteelliset piirteet kuten halkeamat, sekä kasvillisuus ja veden saatavuus. Rapautumisen nopeus voi vaihdella vuosista useisiin miljooniin vuosiin riippuen olosuhteista ja kivestä.

Tuloksena rapautumisesta syntyy irtoluntaa ja sedimentoja sekä muodostaa maaperää, joka vaikuttaa vesien kiertoon, kasvillisuuteen ja maisemaan. Prosessi on keskeinen osa geologista kiertoa ja maisemanmuodostusta monilla alueilla ympäri maailmaa.