Rapautuminen

Rapautuminen tarkoittaa kallioperän kappaleiden kemiallista ja fyysistä hajoamista, joka tapahtuu maanpinnan tai sen läheisyyden olosuhteissa. Prosessi ei välittömästi poista materiaalia paikaltaan; sen tuloksena kiven rakenne muuttuu ja irtoaa pienempiä osia, joita seuraa muu kuljetus tai maaperän muodostuminen.

Mekaaninen rapautuminen (fyysinen): jäätymis-sulamisvaihtelut, lämpötilavaihtelut ja veden aiheuttama laajeneminen tai kutistuminen sekä pintojen hionta. Kemiallinen rapautuminen: mineraalien kemiallinen hajoaminen veden sekä ilmassa olevan reaktiivisuuden vaikutuksesta; esimerkkeinä karbonaattien liukeneminen, silikaattien hydrolyysi sekä rauta- ja mangaanion oksidatiiviset reaktiot.

Biologinen rapautuminen: kasvien juurten, sienten ja mikrobien toiminta kiihdyttää hajoamista ja voi sekä edistää mekaanista halkeilua että kemiallista rapautumista tuottamalla happoja tai muokkaamalla veden koostumusta.

Sijainti ja olosuhteet vaikuttavat nopeuteen: lämpimät, kosteat ilmastot yleensä nopeuttavat kemiallista rapautumista; kylmät ja kuivat alueet suosivat mekaanista rapautumista. Kivilaji vaikuttaa: kalkkikivi rapautuu herkästi, kun taas kiinteät, kovemmat kivilajit voivat rapatua hitaammin.

Rapautumisen vaikutukset ja ilmentymät: se on keskeinen osa maaperän ja pedogeenisen kehityksen muodostumista. Kalkkikiven rapautuminen voi johtaa karstialueisiin ja luoliin, ja rapautuneista mineraaleista vapautuu ioneja sekä ravinteita vesistöihin ja maaperään.

Eroosio vs rapautuminen: rapautuminen on kivien hajoamista paikoillaan, kun taas eroosio on materiaalin kuljetusta pois paikaltaan veden, tuulen tai routien vaikutuksesta. Nämä prosessit voivat toimia yhdessä maiseman muokkauksessa.