rapautumista

Rapautumista on suomenkielinen termi, joka viittaa rapautumisprosessiin eli kivien ja mineraalien hajoamiseen sekä muutoksiin, jotka tapahtuvat maankuoren pinnan tuntumassa. Rapautuminen tuottaa maaperää, vapauttaa ravinteita ja muokkaa maisemaa. Rapautuminen jaotellaan kolmeen päätyyppiin: mekaaniseen (fysikaaliseen) rapautumiseen, kemialliseen rapautumiseen ja biologiseen rapautumiseen.

Mekaaninen rapautuminen tapahtuu ilman pysyviä kemiallisia muutoksia, ja se johtuu fysikaalisista voimista. Esimerkkejä ovat jäätymisen ja sulamisen aiheuttamat paineen vaihtelut, lämpötilavaihtelut, hionta sekä juurten aiheuttama halkeamien laajeneminen, mikä saa kiven irtoamaan pienemmiksi kappaleiksi.

Kemiallinen rapautuminen perustuu mineraalien kemialliseen muutokseen veden, happamuuden ja muiden reaktioiden vaikutuksesta. Tavallisia prosesseja ovat liukeneminen, hydrolyysi ja oksidatiiviset muutokset, jotka voivat muuttaa kivien koostumusta tai muodostaa uusia mineraaleja.

Biologinen rapautuminen liittyy eliöiden toimintaan. Kasvien juuret voivat laajentua halkeamiin, mikro-organismit tuottavat hapoista ympäristöä sekä edistää kemiallista rapautumista, ja toisinaan myös biokemialliset prosessit vaikuttavat mekaaniseen rapautumiseen.

Rajoittavat tekijät ovat ilmasto, kiven mineraloginen koostumus ja veden saanti sekä suolapitoisuus ja ilmansaasteet. Suuret pinta-alat ja olemassa olevat halkeamat sekä kivilajin herkkyys voivat nopeuttaa rapautumista.

Rapautuminen on keskeinen tekijä maaperän muodostumisessa ja ravinteiden kiertokulussa sekä rakennusmateriaalien kestossa. Se vaikuttaa vesistöihin ja maisemien kehitykseen erilaisissa ilmasto-olosuhteissa.