rapautumisprosessiin

Rapautumisprosessiin viittaa geologinen ja kemiallinen ilmiö, jossa kiviaines hajoaa ja muuttuu ajan myötä. Tämä prosessi on luonnollinen ja jatkuva, ja se vaikuttaa kaikenlaiseen kiveen maankuoressa. Rapautumista ohjaavat useat tekijät, kuten ilmasto, veden saatavuus, kiven mineraalikoostumus ja maaston muodot.

Fysikaalinen rapautuminen rikkoo kiven pienemmiksi kappaleiksi ilman, että sen kemiallinen koostumus muuttuu olennaisesti. Tähän kuuluvat esimerkiksi lämpötilanvaihteluiden aiheuttama laajeneminen ja supistuminen, pakkasrapautuminen, jossa vesi jäätyessään laajenee ja rikkoo kiveä, sekä mekaaninen kulutus esimerkiksi tuulen tai veden toimesta.

Kemiallinen rapautuminen muuttaa kiven mineraalikoostumusta. Yleisimpiä kemiallisen rapautumisen muotoja ovat hydrolyysi, jossa vesi reagoi mineraalien kanssa, hapettuminen, jossa mineraalit reagoivat hapen kanssa, sekä karbonisaatio, jossa hiilidioksidi liukenee veteen muodostaen hiilihappoa, joka syövyttää kiveä. Biologinen rapautuminen, eli eloperäisten organismien, kuten kasvien juurien tai sienten, aiheuttama rapautuminen, voi olla sekä fysikaalista että kemiallista.

Rapautumisprosessiin seurauksena syntyvät rapautumistuotteet, kuten hiekka, sora ja savi, jotka kulkeutuvat veden, tuulen tai jään mukana ja muodostavat uusia sedimenttikerrostumia. Rapautumisella on merkittävä rooli maaperän muodostumisessa ja maiseman muovaamisessa.