räjähdysvaara

Räjähdysvaara tarkoittaa tilannetta, jossa aineen palaminen voi kehittyä räjähdyksen kaltaiseksi purkaukseksi ja aiheuttaa suurpaineen, iskuvoiman sekä vaaraa ihmisille ja rakenteille. Sellaista uhkaa esiintyy erityisesti teollisuudessa, jossa käsitellään syttyviä tai palavia aineita, kaasua, höyryjä tai pölyä.

Räjähdyksen syntyyn vaikuttavat useat tekijät. Tavallinen malli kuvaa neljä tai viisi edellytystä: polttoaine (syttyvä aine), hapetin (yleensä happi), riittävä lämpötila tai sytytyslähde, seoksen laajuus ja epäyhteensopiva laajuus sekä tilan rajoittuvuus (konfinaatio). Kun näitä tekijöitä esiintyy oikeassa suhteessa, syntyy räjähdys, joka voi levitä nopeasti ja vahingoittaa ympäristöä.

Tyypillisiä räjähdysriskejä ovat kaasuräjähdys sekä pölyräjähdys. Kaasuräjähdys voi syntyä, kun ilmaan sekoittuu syttyvää kaasua tai höyryä ja se syttyy. Pölyräjähdys puolestaan syntyy palavan pölyn kertymästä ja sen äärimmäisestä laajentumisesta räjähdyksen yhteydessä. Yhdistelmätöissä hiukkasten ja kaasun yhteisvaikutus voi lisätä riskiä.

Ehkäisy on keskeinen osa räjähdysvaaran hallintaa. Tehokas riskinarviointi kartoittaa lähteet, pitoisuudet ja altistumisen. Tekniset ja organisatoriset toimenpiteet sisältävät asianmukaisen ilmanvaihdon, hyvän siivouksen ja järjestyksen, maadoituksen ja sähköisen laitteiston eksplosiosuojauksen (Ex-luokat), suojaventtiilit sekä mahdollisen inertoinnin. Henkilöstön koulutus, turvallisuussuunnitelmat ja hot work -käytännöt ovat olennaisia.

Säädökset ja standardit ohjaavat räjähdysriskien hallintaa. Suomessa ja EU-alueella ATEX-direktiivit sekä kansainväliset standardit määrittelevät, miten laitteet, asennukset ja riskinarvioinnit tulee toteuttaa räjähdysalttiilla alueilla.