räjähdys

Räjähdys tarkoittaa äkillistä ja voimakasta energian vapautumista, joka aiheuttaa nopean tilavuuden kasvun, painekäyrän muutoksen ja usein kuuma- tai valopurkausta. Tyypillinen ilmiö on iskuaalto eli ylipaine, joka voi aiheuttaa rakenteellista vauriota ja sirpaleista johtuvia vammoja.

Räjähdyksiä luokitellaan aiheuttajan perusteella: kemialliset räjähteet (erosion ja detonaation mekanismit), ydinräjähdykset, fysikaaliset ilmiöt (esimerkiksi höyryräjähdys tai paineastian puhkeaminen) sekä sähkö- tai kemiallisesti indusoituneet tapahtumat. Kemiallisessa räjähdyksessä reaktio käy hyvin nopeasti ja tuottaa suuren määrän kaasuja ja lämpöä.

Räjähdysten syyt voivat olla tahallisia (sotilasteollisuus, purku), onnettomuuksista johtuvia (teollisuus, kaasut, varastointi) tai luonnonilmiöitä seuraavia. Vaikutukset ulottuvat kuumuudesta ja liekkeistä rakenteelliseen tuhoon, melusta ja ilmanlaatuvaikutuksista ihmisten kuolemiin ja vammoihin.

Räjähdysten vaaran arviointi perustuu muun muassa ylipaineeseen, impulssiin ja vastaaviin mittareihin; käytännön suojauksessa hyödynnetään etäisyyttä, suojarakenteita, hallittuja purkutoimia ja turvallisuusmääräyksiä. Räjähdysten sovelluksia ovat esimerkiksi louhinta, purkutyöt, teollinen prosessointi ja ilotulitus, mutta niiden käyttöä säädellään tiukasti ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden.

Historiaan liittyy merkittäviä kehitysaskeleita, kuten ruudin ja myöhemmin herkempien räjähteiden kehitys, mutta valmistukseen tai käyttöön liittyvää ohjeistusta käsitellään laeilla ja turvallisuusstandardeilla.