puutuneisuuden

Puutuneisuus tarkoittaa tuntoaistin vähenemistä tai menettämistä tietyllä alueella. Se voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista ja esiintyä missä tahansa, mutta yleisimmin käsissä ja jaloissa. Puutuneisuus voi vaikuttaa yhteen tai useampaan kehon alueeseen ja siihen voi liittyä pistokästä, kihelmöintiä tai heikentynyttä tuntoherkkyyttä.

Yleisimpiä syitä ovat hermopuristus tai hermon vaurio (esim. ranteen mediaaniradan puristus eli karpaalikanava), diabetes neuropatia, B12- tai folaatin puutokset, alkoholin käyttö, kilpirauhasen toiminnan häiriöt, infektio tai tulehduksellinen sairaus, sekä joidenkin lääkkeiden tai kemoterapiahoidon sivuvaikutukset. Akuutissa puhkeamisessa puutuneisuus voi merkitä vakavaa tilannetta, kuten aivoinfarktia tai muuta aivoverenkiertohäiriötä, jolloin tilasta on hakeuduttava välittömästi. Pitkäkestoisen tai toistuvan puutuneisuuden taustalla voi olla myös esimerkiksi krooninen rahituminen, munuaisten tai maksansiirron vaikutukset sekä ravitsemukselliset puutteet.

Oireet voivat sisältää pistoksia, kihelmöintiä, lämpö- tai kylmäaistimusten muuttumista sekä vähentynyttä kykyä tuntua kosketusta tarkasti. Jospuutuneisuuden lisäksi ilmenee voimakasta heikkoutta, liikkeiden kontrollin vaikeutta tai puhe- ja näköhäiriöitä, on syytä hakeutua kiireellisesti terveydenhuoltoon.

Diagnoosi perustuu lääkärin haastatteluun, fyysiseen tutkimukseen sekä tarvittaessa hermojohtokokeisiin, elektromyografiaan, veren- ja kuvantamistutkimuksiin sekä mahdollisiin kudostutkimuksiin puutuneisuuden syyn selvittämiseksi.

Hoito kohdistuu syyhyn: perussairauden hoito, vitamiinilisät jos puutos on todettu, kipu- ja sensoritoimintaa tukevat lääkkeet sekä fysioterapia ja toimintaterapia. Osa puutuneisuuksista paranee itsestään, toiset voivat jäädä pitkäaikaisiksi. Ennaltaehkäisy sisältää riskitekijöiden hallintaa sekä terveellisiä elämäntapoja.