maksansiirron

Maksansiirto on kirurginen toimenpide, jossa potilaan sairaalle maksalle annetaan terve maksa, joka on peräisin luovuttajalta. Siirron tavoitteena on palauttaa maksatoiminto ja parantaa potilaan elämänlaatua, kun muut hoitokeinot eivät riitä.

Indikaatiot ovat etenevä maksakirroosi, dekompensoitunut maksasairaus, akuutti maksapuutos sekä joihinkin perinnöllisiin tai metabolisisiin sairauksiin liittyvät tilat. Hoitokelpoisuudessa arvioidaan yleiskunto, tukiverkosto sekä mahdollisuus sitoutua pitkäaikaiseen hoitoon ja seurantaan.

Maksansiirto voidaan toteuttaa joko kuolleelta luovuttajalta saadulla maksalla (deceased donor) tai harvinaisissa tapauksissa elävältä luovuttajalta otetulla maksasolulla tai -osalla (partial liver transplant). Ennen siirtoa potilas käy monialaisessa arvioinnissa, ja priorisointi sekä odotus koordinoidaan useiden tekijöiden perusteella, usein MELD-pisteytyksen mukaan.

Leikkaus koostuu siirrettävän maksasäiliön sekä vastaanottajan maksasolujen yhdistämisestä verisuonien ja sappitiehyiden kautta. Elävän luovuttajan tapauksessa siirretään maksasta pienempi osa niin, että sekä luovuttaja että vastaanottaja voivat toipua.

Postoperatiivinen hoito sisältää pitkäaikaisen immunosuppressiivisen terapian, kuten tacrolimuusin tai cyclosporiinin sekä mahdollisesti mykofenolihahapon ja kortikosteroideja, sekä infektiotarkkailun. Toipuminen vie teho-osastolta kotihoitoon, ja potilasta seurataan jatkuvasti. Yleisesti noin 85–90 prosenttia potilaista selviää ensimmäisenä vuonna, ja 60–75 prosenttia viiden vuoden seurannassa, riippuen taustatekijöistä ja hoitomyönteisyydestä. Riskitekijöitä ovat hylkimisreaktio, infektio, verisuoni- tai sappitiehykomplikaatiot sekä potilaan yleiskunnon heikkeneminen.