puulajikoostumus

Puulajikoostumus kuvaa metsän puulajien suhteellista osuutta. Se kertoo, miten paljon kutakin lajia on tilavuudeltaan, kantavuudeltaan (esimerkiksi basal area) tai yksilömääränsä suhteen. Yleisesti puulajikoostumus jaetaan eliöiden osuuksiin siten, että jokaisen lajin osuus on prosentuaalinen osa kokonaisuudesta, ja kaikkien osien summa on 100 prosenttia. Puulajikoostumus kuvaa sekä nykyistä tilaa että lajien välistä monimuotoisuutta metsän rakenteessa.

Mittaaminen ja laskenta perustuvat metsätalouden inventointeihin. Kenttätyössä mitataan puiden koeaika, halkaisija ja pituus sekä tunnistetaan lajit, jonka jälkeen kullekin lajille lasketaan tilavuus tai basal area. Esimerkiksi tilavuusosuus kullekin lajille saadaan jakamalla kyseisen lajin tilavuus kokonaistilavuudella. Samat periaatteet pätevät myös basal area- ja runkomääräperusteisessa laskennassa. Inventointitiedot voivat perustua toistuvaan seuranta- tai tilastolliseen otosmenetelmään.

Käyttötarkoitukset ja merkitys ovat moninaiset. Puulajikoostumusta tarkastellaan metsänhoitosuunnitelmissa ja uudistamissuunnitelmissa, koska se vaikuttaa kasvun, tuottavuuden, hakkuun suunnittelun ja metsien monimuotoisuuden hallinnan näkökulmiin. Lisäksi koostumus vaikuttaa tuholaisten ja kasvintuhoojien riskeihin sekä sopeutumiskykyyn ilmastonmuutoksen aiheuttamiin olosuhteisiin. Puulajikoostumuksen seuraaminen auttaa suunnittelemaan harvennuksia, uudelleenistutuksia ja metsänhoidon tavoitteiden toteutumista.

Koostumus voi vaihdella merkittävästi paikkakunnan, kasvillisuusvyöhykkeen, maalajin ja metsänhoitohistorian mukaan, sekä muuttuu ajan myötä syntymän ja kasvatuksen sekä tilapäisten häiriöiden kautta. Lajisuhteet voivat muuttua myös metsän ikääntyessä tai vuorovaikutuksessa toisten lajien kanssa. Rajoitteita ovat käyttötavasta riippuvaiset mittayksiköt (tilavuus, basal area tai runkokoko) sekä se, että koostumus on vain yksi metsän rakenteellista kuvaa: se ei yksin kerro esimerkiksi puuston ikäjakaumasta tai tuotantotason dynamiikasta.