otosmenetelmään

Otosmenetelmä tarkoittaa tutkimuksessa käytettävää suunnitelmaa, jonka avulla valitaan otos suuremmasta populaatiosta. Sen tarkoituksena on tuottaa otoksesta saatujen havaintojen avulla luotettavia ja yleistettäviä estimaatteja populaation ominaisuuksista sekä minimoida systemaattinen virhe ja harha. Otosmenetelmän valinta riippuu tutkimuskysymyksestä, resurssien rajoitteista sekä siitä, kuinka edustava otos halutaan.

Otosmenetelmät voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: todennäköisyyspohjaiset otantamenetelmät ja ei-todennäköisyyspohjaiset otantamenetelmät. Todennäköisyyspohjaiset menetelmät perustuvat siihen, että jokaisella populaation yksiköllä on tunnettu ja ei-nolla todennäköisyys tulla otokseen. Näitä ovat muun muassa yksinkertainen satunnaisotanta, järjestelmällinen otanta, stratifioitu otanta, klusteriotanta sekä monivaiheinen otanta. Ei-todennäköisyyspohjaiset menetelmät eivät perustu kokonaan satunnaisuuteen; niissä valinta riippuu tutkijan harkinnasta tai käytännöistä, eivätkä otoksen yksiköt lopulta ole edustavia populaatiolle. Tällaisia ovat esimerkiksi kätevyysotanta, tarkoitushakuinen (purposive) otanta, kvototanta ja lumipallo-otanta.

Otosmenetelmän suunnittelussa huomioidaan myös rekisterien tai luetteloiden kattavuus (otoskehys), otoskoon määrittäminen sekä vastausprosentti, sillä pienetkin virheet johtavat epäedustavuuteen ja virheeseen. Yhteiskuntatutkimuksessa, epidemiologiassa ja markkinatutkimuksessa otostekniikoita käytetään erikokoisten populaatioiden ominaisuuksien arviointiin ja päätöksenteon tueksi.