puristushäiriöitä

Puristushäiriöitä on epävirallinen termi, jolla viitataan oirekokonaisuuteen, jossa korostuvat puhtauden, täsmällisyyden ja moraalisten normien tiukka noudattaminen. Se ei ole virallinen diagnoosi, eikä sitä luokitella suoraan DSM-5:n tai ICD-11:n mukaan. Käytännössä puristushäiriöille ominaisia piirteitä voi esiintyä sekä pakko-oireisen häiriön (OCD) että pakko-oireisen persoonallisuushäiriön (OCPD) muodoissa, ja ne voivat ilmetä yksilöllisesti.

Oireet voivat sisältää epäilyksiä puhtaudesta tai moraalisesta toiminnasta, pakkomielteisiä ajatuksia ja toistuvia rituaaleja, jotka tähtäävät näiden epäilysten hillitsemiseen. Tyypillisiä piirteitä ovat liiallinen siivous tai puhdistaminen, liiallinen varominen sekä sääntöjen laatiminen ja niiden noudattaminen. Oireet aiheuttavat ahdistusta, vievät huomattavasti aikaa tai heikentävät toimintakykyä.

Syy ja riskitekijät: Perinnöllinen alttius, neurobiologiset tekijät sekä kognitiiviset piirteet, kuten mustavalkainen ajattelu ja tarve kontrolliin, voivat ylläpitää oireita. Trauma tai elämän kriisit voivat laukaista tai pahentaa tilaa.

Diagnoosi: Puristushäiriöt eivät muodosta erillistä diagnoosia; arvio perustuu kliiniseen haastatteluun ja tilan kuvaaviin piirteisiin OCD:stä tai OCPD:stä. Käytössä voivat olla standardoidut OCD- tai OCPD-seulat.

Hoito: Tehokkaimmat hoitomuodot ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ja altistuminen ja vasteen esto (ERP). Lääkitys, erityisesti SSRI-lääkkeet, voi olla hyödyllistä osana hoitoa.

Ennuste: Oireiden kurssi vaihtelee; asianmukaisella hoidolla oireet voivat lieventyä merkittävästi. Tuki, koulutus ja itsehoitokeinot voivat parantaa arkea.