puolustusmolekyylejä

Puolustusmolekyylit ovat biologisia molekyylejä, jotka osallistuvat isäntäorganismin puolustusvasteisiin torjuakseen mikrobeja, viruksia ja muita uhkia. Ne voivat olla proteiineja, peptidejä tai pienikokoisia orgaanisia yhdisteitä, ja ne toimivat sekä suoraan patogeenejä vastaan että tukevat immuunijärjestelmän muita osia. Puolustusmolekyylit voivat tarvita vaihtelevia aikajaksoja toimiakseen, ja ne voivat olla sekä nopeasti käynnistyviä että spesifisiä vasteita.

Innate eli liian yleinen puolustus tuottaa useita yleispäteviä puolustusmolekyylejä. Esimerkkejä ovat antimikrobiset peptidit kuten defensiinitoimiset peptidit, sekä lysozymi, joka pilkkoo bakteerien soluseinämää. Komplementtijärjestelmän proteiinit auttavat patogeenien neutralisoinnissa ja solujen merkitsemisessä syöjäsoluille. Interferonit ja akuutin faasin proteiinit vaikuttavat tulehduksessa ja estävät virusten replikaatiota sekä auttavat solujen vastustuskyvyn aktivoitumista.

Adaptive eli adaptiivinen immuniteetti rakentuu spesifisistä puolustusmolekyyleistä. Keskeisimpiä ovat vasta-aineet (immunoglobuliinit), jotka sitoutuvat tarkasti patogeeneihin ja neutraloivat ne sekä merkitsevät ne syöjäsolujen tunnistettavaksi. T-solut sekä niihin liittyvät sytokiinit tuovat soluvälitteisiä vastauksia ja muistuttavat immunologista muistia.

Puolustusmolekyylit ovat läsnä veren plasmakerroksessa, kudoksissa sekä limakalvoilla, ja ne voivat esiintyä sekä eläinten että kasvien suojaoksissa. Kasveilla puolustusmolekyylejä ovat phytoalexinit, alkaloidit ja terpenoidit, jotka estävät patogeenien kasvua.

Tutkimus puolustusmolekyyleissä on keskeistä immunologian, tartuntatautien torjunnan ja immunoterapian kannalta.