pulsatingsäteilystä

Pulssimainen säteily tarkoittaa sitä, että säteilyn intensiteetti muuttuu ajassa toistuvasti. Tällainen säteily voi olla säännöllisten pulssien muotoista tai epäyhtenäisten impulssien sarja. Pulssit voivat olla lyhyitä tai pidempiä, ja niiden toistumisnopeus sekä pulssin kesto määrittelevät ilmiön havaittavuuden ja sen signaalirakenteen. Eri aallonpituuksilla – radioaalloista näkyvään valoon sekä röntgen- ja gamma-säteilyyn – havaitaan erilaisia pulsatiivisia ilmiöitä.

Lähteet. Luonnollisia esimerkkejä ovat pulsarit, neutronitähtien kiertohäiriöiden aiheuttama säteily, jota havaitaan toistuvina radiopulsseina. Tähdet voivat olla myös pulssittaisia muuttujia, joiden kirkkaus vaihtelee sisäisen pulsoinnin vuoksi. Keinotekoisia lähteitä ovat moduloidut valonlähteet (esimerkiksi LED- ja laserjärjestelmät) sekä radiolähettimet, joissa signaali pulssataan. Pulssimainen säteily on tärkeä ilmiö sekä tieteellisessä tutkimuksessa että teknisissä sovelluksissa, kuten tiedonsiirrossa ja kuvantamisessa.

Analyysi ja merkitys. Pulssimaisuutta tutkitaan sekä aikadomainissa että spektrissä. Aikadomainissa määritellään pulssin kesto, toistumisnopeus ja duty cycle; taajuusalueella Fourier-analyysi paljastaa taajuuskomponentit ja mahdolliset harmoniset. Pulssaarinen säteily on keskeinen työväline esimerkiksi tähtitieteellisessä tutkimuksessa—pulsarit toimivat ajan tarkkoina mittareina ja gravitaatioteorian testimittauksina—sekä teknisissä sovelluksissa, joissa tarvitaan nopeaa, tarkkaa säteilyn käsittelyä.