valonlähteet

Valonlähteet ovat olioita tai laitteita, jotka tuottavat valoa suoraan tai välillisesti. Ne mahdollistavat näkemisen, tilan valaistamisen sekä erilaisten visuaalisten viestien välittämisen. Valonlähteet voidaan jakaa luonnollisiin ja keinotekoisiiin: luonnollisia ovat aurinko, tähdet ja tulielementit, keinotekoisia taas sähköllä toimivat valaisimet ja sytytimet.

Luonnolliset valonlähteet tarjoavat valoa ilman ihmisen rakentamaa teknologiaa, kun taas keinotekoiset valonlähteet syntyvät ihmisen suunnittelemien ja valmistamien laitteiden kautta. Kotitalouksien ja työpaikkojen valaistuksessa käytetään yleisesti LED- ja loisteputkitekniikkaa sekä perinteisiä hehkulamppuja tai halogeeneja. Tällaiset valonlähteet voivat toimia sekä suljetuissa valaisimissa että avoimissa virtapiireissä.

Valonlähteiden keskeisiä ominaisuuksia ovat kirkkaus, energiankulutus ja valon laatu. Kirkkaus mitataan lumenissa (lm), ja energian kulutus watteina (W). Valon väri määräytyy värilämpötilan mukaan kelvin-asteikolla (K); matalammat arvot luovat lämpimän valon, suuremmat arvoltaan kylmän. Värintoisto (CRI, tai Ra) kuvaa, miten luonnollisesti värit toistuvat valossa. Tehokkuus, eli lm/W, kertoo, kuinka paljon valoa saadaan yhdellä kulutetulla watilla.

Nykyisin suurin osa kotivalosta perustuu LED-teknologiaan, joka tarjoaa korkean energiatehokkuuden, pitkän käyttöiän ja laajan värivalikoiman. Perinteisemmät hehkulamput vähenevät energiansäästövaatimusten vuoksi, kun taas loisteputket ovat edelleen yleisiä erillisissä tiloissa. Valonlähteiden valinnalla on vaikutusta energian kulutukseen, käyttömukavuuteen ja ympäristövaikutuksiin, mukaan lukien jätteiden kierrätys ja aineiden huolellinen käsittely.