aikadomainissa

Aikadomainissa tarkoitetaan signaalin esittämistä ajan funktiona. Signaali voi olla jatkuva-aikainen x(t) tai diskreetti-aikainen x[n], ja jokaiselle aikahetkelle tai näytteelle määritellään amplitudi. Aikadomainin keskeinen ajatus on tarkastella signaalin muotoa, kestoa, nousu- ja laskuaikaa sekä mahdollisia transientteja ilman muuntamista toiseen kuvaukseen.

Time-domainiin liittyy yleensä lineaarinen, mennessä tapahtuva järjestelmä, jonka vaste voidaan kuvata konvoluutiolla. Esimerkiksi lineaarisessa ajassa invariantissa (LTI) järjestelmässä output y(t) = x(t) * h(t), missä h(t) on impulssivaste. Diskreetissä aikamallissa vastaava relation on y[n] = x[n] * h[n]. Aikadomainianalyysissä painotetaan signaalin muotoa, ajallista kestoa, vaiheita ja kohinaisia poikkeamia sekä tapahtumien järjestystä.

Aikadomainin ja taajuudellisen kuvauksen välillä on läheinen yhteys: signaalin analysoiminen ajan funktiona antaa vain suoran, intuitiivisen kuvan, kun taas taajuudet kertovat, miten signaali koostuu eri frekvensseistä. Transformaatioista käytetään usein sekä aikadomainin että taajuusdomian analyysien lisäksi, esimerkiksi Fourier- eli spektrianalyysi vääntämään signaalin taajuuspainot selville.

Käytännön kontekstiin kuuluvat elektroniset mittaukset, äänisignaalit, biolääketieteelliset signaalit sekä ohjaus- ja viestintäjärjestelmät. Aikadomainin vahvuuksiin kuuluu signaalin suora tulkinta ja havaintojen toisto, kun taas sen rajoitteina voivat olla monimutkaiset taajuusrakenteet, joita on vaikea erottaa pelkän aikadomainikuvan perusteella.