pullonkaulakohtia

Pullonkaulakohta on prosessin vaihe tai osa, jonka kapasiteetti on niin alhainen, että se rajoittaa koko järjestelmän läpäisevyyttä. Kun jokin vaihe kykenee käsittelemään vähemmän kuin muut vaiheet, koko prosessi hidastuu ja syntyy viiveitä sekä kasvavaa keskeneräisten töiden määrää. Termi kuvaa yleisesti "bottleneck"ilmiötä prosessi- ja tuotantokeskuksissa.

Pullonkaulakohtia esiintyy monilla alueilla, kuten tuotannossa, logistiikassa, palveluissa sekä tietotekniikassa ja datankäsittelyssä. Yleisimmät syyt ovat rajoitettu kapasiteetti tietyllä vaiheella, suuria poikkeamia työnopeudessa, epäoptimaalinen virta- tai rytmitys, jatkuva huolto sekä rajalliset resurssit tai tilaukset, jotka eivät ole synkronoituna tulopäälle.

Vaikutukset ovat pidemmät läpimenoajat, kasvava keskeneräisten töiden määrä, varastotason nousu ja koko järjestelmän tehottomuuden kasvu. Oikea mittaaminen ja seuranta, kuten läpimenoaika, kapasiteetin käyttöaste ja kokonaiskiertoaika, auttavat tunnistamaan pullonkaulat ja priorisoimaan parannustoimia.

Havainto ja poistaminen perustuvat prosessikartoitukseen, arvolinjatyöskentelyyn sekä pullonkaulojen analysointiin. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat pullonkaulan kapasiteetin kasvattaminen (lisää resursseja, automatisointi), prosessin virtaviivaistaminen, vaihtelun vähentäminen, rinnakkaisratkaisujen käyttöönotto, puskurien hallinta sekä ajankäytön optimointi. Lean- ja teoriaa rajoitteista (TOC) hyödyntävät lähestymistavat auttavat kohdentamaan parannukset tehokkaasti.

Tietoteknisessä kontekstissa pullonkauloja voivat aiheuttaa CPU-, I/O-, levy- tai verkkoresurssien niukkuus sekä huonosti optimoidut kyselyt tai lukitukset. Tunnistusta tukevat suorituskykymetriikat, profilointi ja järjestelmän monitorointi, ja parannukset voivat sisältää välimuistin käyttöä, kyselyjen optimointia, skaalausta, kuorman tasapainotusta sekä datan jakamista (sharding).