puhelimen

Puhelin on laite, jolla voidaan käydä äänipuheluita ja välittää tietoa etäisyydellä. Suomessa termi kattaa sekä kiinteät että langattomat mallit, ja käytössä on sekä perinteisiä puhelimia että älypuhelimia. Puhelimen genetiivimuoto on "puhelimen", jota käytetään ilmaisemaan omistajuutta tai suhdetta, esimerkiksi "puhelimen kamera" tai "puhelimen akku".

Puhelimen käyttöä säätelee suomen kielessä omistus- ja ominaisuusilmaisu. Genetiivimuotoa "puhelimen" käytetään osoittamaan, kenellä on laite tai mikä osa laitteesta on kyseessä, kuten "puhelimen näyttö" tai "puhelimen ohjelmisto". Puhekielessä sanaa käytetään usein myös lyhennetysti viitattaessa mobiililaitteeseen.

Historia ja kehitys ovat muokanneet puhelimesta monipuolisen tiedon- ja viestintäalustan. Sähköiset puhelimet kehitettiin 1800-luvulla, ja 1900-luvun lopulla mobiilipuhelimet yleistyivät. 2000-luvulla älypuhelimet yhdistivät puhumisen, Internetin ja sovellukset yhdeksi monitoimiseen laitteeseen. Nykyisin puhelin voi olla sekä kiinteä että kannettava, mutta suurin osa käyttäjistä tarkoittaa älypuhelinta, jossa on kosketusnäyttö, sovelluskaupoille pääsy ja langaton verkkoyhteys.

Käyttö Finlandissa ja muualla on muuttunut, kun puhelimet ovat yleisesti korvanneet kiinteät yhteydet monessa koti- ja yrityskäytössä. Kielen kannalta puhelimen erilliset muodot, kuten omistusmuoto puhelimen kamerasta tai akusta, ovat arkipäiväisiä ja kattavat sekä tekniset että arkipäiväiset viittaukset. Puhelin ja sen genetiivimuotoa koskevat sanat liittyvät tiiviisti nykyiseen viestintään ja teknologian kehittymiseen.