prostatasyövän

Prostatasyöpä on eturauhasen solujen syöpä ja miesten yleisin yksittäinen syöpä. Taudin riski kasvaa iän myötä, ja suurin osa tapauksista todetaan yli 65-vuotiailla. Merkittäviä riskitekijöitä ovat perinnöllinen alttius sekä suvussa esiintyvät eturauhassyövät tai rintasyövät ja tietyt geneettiset muutokset, kuten BRCA2, BRCA1 ja HOXB13. Etnisellä taustalla on vaikutusta: afrikkalaisilla miehillä riski on suurempi. Elämäntavat vaikuttavat epäsuorasti, mutta yksittäisen syövän ehkäisyä on vaikea todentaa.

Oireet voivat puuttua varhaisvaiheessa. Kun tauti etenee, yleisiä oireita ovat virtsan virtauksen heikkeneminen, tihentynyt virtsaamistarve, virtsauksen vaikeus sekä verinen virtsa tai siemenneste. Luiden levittäessä syöpä voi aiheuttaa lantion tai selän kipua.

Seulonta ja diagnoosi: PSA-tutkimus ja digitaalinen rectaali-tutkimus (DRE) ovat yleisiä seulontamenetelmiä. PSA-arvon kohoaminen tai epänormaalit DRE-tulokset johtavat usein kudosnäytteeseen. Diagnoosi varmistetaan bioptiolla, ja taudin laajuus määritetään kuvantamisen (MRI, CT) sekä luuston arvioinnin avulla. Staging perustuu TNM-järjestelmään ja Gleason-luokitukseen.

Hoito riippuu riskistä ja taudin laajuudesta. Alhaisen riskin paikallisessa taudissa voidaan käyttää aktiivista seurantaa. Paikallinen korkea riski hoidetaan radikaalilla prostatanpoistolla tai sädehoidolla. Laajalle levinneessä tai metastasoituneessa taudissa käytetään hormonilääkitystä (ADT), lisäksi kemoterapiaa ja joissakin tapauksissa uusempia hoitoja kuten PARP-inhibiittoreita tai PSMA-therapiaa. Ennuste vaihtelee taudin vaiheen ja hoitoon vastaamisen mukaan; varhainen havaitseminen parantaa mahdollisuuksia menestyä hoidossa.