seulontamenetelmiä

Seulontamenetelmät ovat järjestelmällisesti tarjottuja testejä oireettomille ihmisille, joiden tarkoituksena on löytää varhaisia sairauksia tai riskitekijöitä. Tavoitteena on parantaa hoitotuloksia ja pienentää vakavien sairauksien kuolleisuutta. Seulonta eroaa diagnoosoinnista: vaikka tulos olisi positiivinen, sairautta ei välttämättä ole todettavissa ilman lisätutkimuksia, ja testit voivat tarjota sekä hyötyjä että haittoja.

Yleisimmät esimerkit ovat syöpäseulonnat: rintasyövän mammografia, kohdunkaulan syövän HPV-testaus ja Pap-testi sekä paksu- ja peräsuolisyövän seulonnat (esimerkiksi FIT/FOBT ja mahdollinen kolonoskopia). Vastasyntyneiden seulonta tarkastelee aineenvaihdunta- ja perinnöllisiä sairauksia verenäytteellä. Aikuisten terveydentilaa kartoitetaan usein verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin seulonnalla sekä diabeteksen riskinarvioinneilla, usein työterveyshuollon tai väestön terveydenhuollon yhteydessä.

Seulontamenetelmät voivat olla osa organisoituja ohjelmia tai yksittäisiä testauksia. Organisoidussa ohjelmassa määritellään kohderyhmä, käytettävä testi, tarvittavat seuraavat tutkimukset ja hoito sekä laatuvarmistus. Ohjelmia arvioidaan osallistumisasteen, positiivisten tulosten määrän, todettujen tautien sekä vaikuttavuuden perusteella. Testien herkkyys, spesifisyys ja taudin esiintyvyys vaikuttavat sekä tuloksiin että kustannuksiin.

Haittoja ovat virheelliset tulokset, ylidiagnoosit ja turhat tutkimukset sekä hoitotoimenpiteet. Seulontaan liittyy myös eettisiä näkökohtia, kuten suostumus, tasa-arvoinen pääsy ja läpinäkyvät päätöksentekoprosessit.