virtsaamistarve

Virtsaamistarve tarkoittaa äkillistä, voimakasta tarvetta virtsata, jota on vaikea hallita. Se on yleinen oire virtsarakon toiminnan häiriöissä ja voi ilmetä yhdessä muiden virtsarakon oireiden kanssa.

Useita syitä voivat aiheuttaa virtsaamistarvetta. Yleisin on yliaktiivinen virtsarakkolo (OAB). Muita syitä ovat virtsatieinfektio ja rakon tulehdus, lantion pohjan ongelmat, raskaus ja hormonaaliset muutokset, diureetit, kofeiini ja alkoholi sekä neurologiset tai metabolialleepäiset sairaudet kuten aivohalvaus, MS ja diabetes.

Oireet sisältävät äkillisen, pakkomaisen tarvetta virtsata sekä tihentynyttä virtsaamistarvetta; joissain tapauksissa voi esiintyä virtsan karkaamista (urge-incontinence). Yöaikainen virtsaamistarve on yleistä joissakin potilaissa. Oireet voivat esiintyä yksittäin tai yhdessä muiden virtsarakon oireiden kanssa.

Diagnoosi perustuu potilaan kertomukseen, fyysiseen tutkimukseen ja käytännön tutkimuksiin. Tärkeimpiä ovat virtsanäyte infektioiden ja veriviljelmän poissulkemiseksi sekä yksinkertaiset arvioinnit rakon toiminnan selvittämiseksi. Tarvittaessa käytetään urodynamiikkaa sekä lantionpohjan arviointia, erityisesti pitkäaikaisessa tai vaikeassa tapauksessa.

Hoito räätälöidään syyn ja oireiden vakavuuden mukaan. Käyttäytymisterapiaa, kuten säännöllistä virtsaamistasoa ja lantionpohjan lihasliikkeiden harjoituksia (Kegel-harjoitukset), sekä elämäntapamuutoksia (kofeiinin ja alkoholin vähentäminen, nesteiden aikaisempi hallinta) pidetään keskeisinä. Lääkkeellisesti voidaan käyttää antikolinergisiä lääkkeitä sekä β3-agonisteja rakon yliaktiivisuuden vähentämiseksi. Vaikeissa tapauksissa voidaan harkita neuromodulaatiota tai kirurgisia toimenpiteitä.