primaarisuus

Primaarisuus tarkoittaa sen laadun tai aseman perustavuutta: jonkin asian ensisijaista, perustavaa tai alkuperäistä luonnetta suhteessa muihin käsitteisiin, ilmiöihin tai vaiheisiin. Termiä käytetään yleisesti kuvaamaan eroa primaarin ja toissijaisen, derivaatan tai seurausnäkökulman välillä. Primaarisuus ei ole yhdenmukaisesti määritelty kaikilla aloilla, vaan sen tarkka merkitys riippuu kontekstista.

Etymologia: sana juontaa juuriltaan latinankielisestä sanasta primarius eli pää-, ensisijainen, ja on vakiintunut suomen kielessä erityisesti akateemisessa käytössä.

Käyttöalat

- Tutkimusmenetelmät ja tiedonlähteet: Primaariset tiedot ja primaarilähteet viittaavat aineistoon, joka on kerätty suoraan tutkimuksen kohteesta tai alkuperäisestä dokumentista. Näitä pidetään pohjana ja niistä johdetut, jälkikäteen analysoidut tiedot luokitellaan sekundaarisiksi.

- Filosofia ja logiikka: Primaariset syyt tai perusteet kuvaavat ilmiön alkuperäisiä, ensisijaisia syitä; sekundaariset syyt ovat näiden seuraavia tai toissijaisia vaikutuksia.

- Taloustiede ja tuotantoteoriat: Primaarisuus voi tulla esiin keskusteltaessa perus- ja välituotannontekijöistä sekä arvojen tai resurssien alkuperästä. Käytännössä termiä käytetään vähemmän arkikieleen sopivasti, ja usein puhutaan ennemminkin adjektiivista “primaarinen” kuin substantiivista “primaarisuus”.

Yleistajuinen huomio: primaarisuus on monin tavoin vertailullinen käsite; sen konkreettinen merkitys määräytyy aina tarkasteltavan ilmiön mukaan. See also liittyvät termit ovat primaariset ja sekundaariset lähteet, primaarimonisteet sekä primaarimarkkinat.