perustavuutta

Perustavuutta on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan jonkin asian fundamentaalisuutta, perustavuutta tai sitä, miten keskeinen ja muodostava osa jotain järjestelmää, teoriaa tai käytäntöä se on. Se viittaa siihen, mikä toimii perustana, lähtökohtana tai ohjenuorana laajemmalle rakenteelle.

Käyttöalueet ja kontekstit vaihtelevat. Filosofiassa ja tieteissä keskustelut perustavuutta koskevat usein sitä, mikä on olennaista ja minkä katsotaan olevan kaiken muun tason taustalla. Eri teoriat voivat esittää erilaisia perustavanlaatuisia primaarilähteitä tai perusperiaatteita, ja fundamentaalius saattaa näyttäytyä suhteellisena viitekehyksen mukaan. Esimerkiksi fysiikassa pohditaan, pitävätko fundamentaalius ja perusolemukseliset rakennuspalikat paikkaansa konkreettisina entiteetteina vai ovatko ne riippuvaisia tarkasteluviitekehyksestä.

Sosiaalisissa, oikeudellisissa ja institutionaalisissa yhteyksissä perustavuutta käytetään kuvaamaan niitä ydiperiaatteita tai -normeja, jotka antavat järjestelmälle oikeutuksen ja toimivuuden. Tällöin puhutaan esimerkiksi yhteiskunnan perusta- tai arvoperustasta sekä siitä, miten instituutiot rakentuvat näiden perustaolettamusten varaan.

Etymologiaa myöten perustavuutta liittyy sanoihin perusta ja -uus/-vuus, ja termi taipuu useissa muodoissa ilmauksissa, joissa korostetaan jotakin olennaista ja rakennetta määrittävää ominaisuutta. Perustavuutta on käytetty sekä akateemisissa että arkielämän keskusteluissa kuvaamaan sitä, mikä on järjestelmän, teorian tai toiminnan kivijalka.