positiokointi

Positiokointi on termi, jota käytetään suomalaisessa teknisessä ja tieteellisessä keskustelussa kuvaamaan prosessia, jossa esineen tai järjestelmän sijainti määritetään ja pidetään tiedossa tietyn koordinaattijärjestelmän puitteissa. Se voi sisältää sekä absoluuttisen position määrittämisen että suhteellisen aseman seurannan, ja joskus myös asennon eli orientaation estimoinnin, jolloin puhutaan tilan arvioinnista.

Käytännössä positiokointi esiintyy monilla aloilla, kuten navigoinnissa, logistiikassa, robotiikassa, mobiiliteknologiassa sekä lisätyn todellisuuden ja urheiluanalytiikan sovelluksissa. Termiä käytetään sekä yleisen käsitteenä position määrittämiselle että tarkempiin tehtäisiin kuten pose estimationiin viittaavana ilmiönä. Suomalaisessa terminologian kontekstissa positiokointi voi korvata tai kuvata sekä perinteistä paikannusta että 3D-asennon arviointia.

Menetelmät positiokoinnissa vaihtelevat sovellusalueen mukaan. Yleisiä lähestymistapoja ovat GNSS-pohjainen paikannus, inertiaalimittausyksiköt (IMU), odometrian suuret, LiDAR- tai kamerapohjainen visuaalinen odometrian sekä karttojen ja ympäristön hyödyntävä kartoitus ja paikannus. Sensorifuusio, esimerkiksi Kalman- tai partikkelfiltrit, yhdistää useita tiedonlähteitä paremman tarkkuuden saavuttamiseksi. Suuri rooli on myös ympäristön kartoituksella ja tilan ylläpitämisellä dynaamisissa olosuhteissa.

Haasteet liittyvät erityisesti tarkkuuteen, saatavuuteen ja ympäristön vaikutuksiin. Signaalin heikkenymys, monimutkaiset urbanistiset ympäristöt, silmukan aiheuttama drift sekä yksilön yksityisyys- ja turvallisuuskysymykset vaikuttavat positiokoinnin luotettavuuteen. Tulevaisuudessa tekniikka kehittyy yhä tiiviimmässä sensorikoostamissa ja tekoälypohjaisessa fused-ratkaisussa.