polymeeripohjaisissa

Polymeeripohjaiset materiaalit ovat materiaaleja, joiden pääainesosa on polymeerimolekyyli. Ne voivat muodostua yksittäisistä polymeereistä tai polymeerien matriksiksi sekä täyte- tai vahvistusosien kanssa. Polymeeripohjaiset järjestelmät voivat olla termoplastisia, jotka voidaan sulattaa ja muovata uudelleen, tai thermosetteja, jotka kovettuvat pysyvästi ja eivät sula helposti. Ne voivat olla sekä synteettisiä että luonnonperäisiä, ja niiden ominaisuuksia voidaan säätää lisäaineilla, kuituvahvistuksilla tai nanoainesosilla.

Polymeerejä voidaan luokitella useilla tavoilla. Termoplastiset polymeerit, kuten polyeteeni (PE), polypropeeni (PP), polyvinyylikloridi (PVC), polystyreeni (PS), polyetyleeniseteraatit (PET) ja polykarbonaatit (PC), ovat helposti muovattavissa uudelleen sulatuksen avulla. Thermosettiset polymeerit, kuten epoksit ja unsaturated polyesterit, muodostavat kovan rakenteen, jota ei voi kierrättää sulattamalla samalla tavalla. Luonnonpolymeerit, kuten selluloosa ja tärkkelys, sekä niiden muokatut muodot, tarjoavat biopohjaisia vaihtoehtoja.

Ominaisuudet vaihtelevat laajasti: polymeeripohjaiset materiaalit voivat olla keveitä, kestää kemikaaleja ja kosteutta, sekä tarjota hyvää eristävyyttä. Ominaisuuksia voidaan räätälöidä muuttamalla polymeeriketjujen rakennetta, molekyylipainoa sekä lisäaineiden ja vahvikkeiden koostumuksia. Prosessointi kattaa ruiskuvalun, ekstruusion, kalvopäällyksiä sekä 3D-tulostuksen.

Käyttökohteita ovat pakkaukset, rakennusteollisuus, auto- ja elektroniikkasektorit sekä terveydenhuolto ja biolääketiede. Ympäristöasiat kierrätyksen ja kiertotalouden näkökulmasta ovat keskeisiä, erityisesti synteettisten polymeerien ja käytettyjen muovien hallinnassa. Biopohjaisten ja kierrätettyjen polymeerien kehittäminen jatkuu vastauksena kestävyyskysymyksiin.