polyfosfaatteja

Polyfosfaatteja ovat epäorgaanisia yhdisteitä, joissa fosfaattiyksiköt on sitoutettu toisiinsa P–O–P-sidoksin muodostamaan ketjuun. Ketjut voivat olla lyhyitä tai pitkiä ja esiintyvät erilaisina suoloina tai esterimuotoina. Pituus ja koostumus vaikuttavat niiden kemiallisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.

Rakenne ja valmistus: Polyfosfaatit voivat olla lineaarisia tai metafosfaatti-tyyppisiä. Ne esiintyvät natrium-, kalsium- ja kaliumsuoloina sekä muissa metalliyhdisteissä. Teollisesti ne valmistetaan kondensaatiolla fosforihapon tai sen suolojen avulla, jolloin vesimolekyylit poistuvat ja ketjut kasvavat. Neutralointi ja määrälliset kontrollit säätelevät lopullista pH-arvoa sekä ketjun pituutta.

Käyttökohteet: Elintarvikkeissa polyfosfaatteja käytetään sitomis- ja stabilointiaineina sekä tekstuurin parantajina ja mineraalien sitojina. Ne auttavat veden kovuuden hallinnassa ja parantavat säilyvyyttä. Pesuaineissa ne toimivat veden pehmennäjinä ja auttavat poistamaan likaa. Lisäksi niitä hyödynnetään hammastahnoissa ja muissa kuluttajatuotteissa.

Biologinen ja ympäristövaikutus: Monissa bakteereissa polyfosfaatteja muodostuu fosforivaraksi. Ympäristössä suurten määrien päästöt voivat edistää rehevöitymistä, sillä ne vapauttavat fosforia vesistöihin. Siksi käyttöä ja jätevesien käsittelyä säädellään.

Turvallisuus ja sääntely: Polyfosfaatteja säädellään elintarvike- ja kemikaalivirastojen toimesta. Pienet määrät ovat yleisesti hyväksyttyjä lisäaineita, mutta käyttötarkoitukset ja pitoisuudet vaihtelevat maittain. Pitkäaikainen suur fosfaattialtistus voi olla haitallista, erityisesti munuaissairaille. Jätevesien käsittely ja vesistövaikutusten minimoiminen ovat olennaisia.