stabilointiaineina

Stabilointiaineina tarkoitetaan aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan ja lääkevalmisteisiin tuotteen pysyvyyden ja rakenteen säilyttämiseksi. Niiden tehtävänä on estää erottuminen, sedimentaatio, kiteytyminen tai kuivuminen sekä parantaa koostumusta, kosteuden hallintaa ja viskositeettia. Stabilointiaineet voivat toimia sekä emulsioiden että suspensioiden stabilointiin että geeli-/jederakenteiden muodostamiseen.

Stabilointiaineet jaotellaan useisiin pääryhmiin. Hydrokolloideja kuten ksantaanikumi, guar-kumi, karrageeni, alginaatit ja pektinit sekä modifioidut tärkkelykset käytetään paksuntamaan ja gelöimään sekä parantamaan veden sitoutumista. Emulgaattorit, kuten lecitiini ja mono- sekä diglyseridit sekä polysorbaatit, auttavat kahden tai useamman faasin pysymistä yhdessä. Lisäksi käytetään geeliyttäjiä ja veden sitojia, jotka pienentävät erottumisen riskiä ja parantavat suutuntumaa. Joissakin tuotteissa hyödynnetään anti-kristallisaatioaineita ja muita teknisiä aineita.

Käyttökohteita ovat laajat: elintarvikkeet kuten kastikkeet, juomat, jäätelö ja maitotuotteet sekä kosmetiikka ja lääkevalmisteet, joissa tavoitteena on tasainen koostumus, pitkä säilyvyys ja parempi suutuntuma. EU- ja kansallinen lainsäädäntö säätelee stabilointiaineita elintarvikkeiden lisäaineina—ne on merkitty ainesosaluetteloon ja usein ilmoitettu E-numeroilla. Yleisesti stabilointiaineet ovat turvallisia, mutta liiallinen käyttö tai yksilölliset herkkyydet voivat aiheuttaa ruoansulatus- tai allergiareaktioita joillakin ihmisillä.