pinnoituksessa

Pinnoitus on prosessi, jolla tuotteen pinnalle lisätään toinen kerros materiaalia tarkoituksenaan parantaa ominaisuuksia kuten kulutuskestävyyttä, korroosionkestävyyttä, kitkan alentamista, sähköisiä tai esteettisiä arvoja sekä lämpötilan kestävyyttä. Pinnoitteita voidaan käyttää metallien, muovien ja komposiittien pinnoittamiseen, jotta voidaan saavuttaa halutut ominaisuudet tai ulkonäkö.

Pinnoitusmenetelmiä on useita. Elektrolyyttinen pinnoitus on yleinen metallipinnoitus, jossa kerros muodostuu sähkön avulla liuoksesta ja sopivista elektrodeista. Yleisimmät pinnoitteet ovat nikkeli, kromi, kupari ja sinkki. Fysikaalinen pinnoitus (PVD) ja kemiallinen höyrypinnoitus (CVD) ovat kerrospinnoituksia, joissa pintaan muodostetaan kova ja kestävää kerros hiukkasten siirron tai kemiallisten reaktioiden kautta. PVD- ja CVD-prosessit mahdollistavat erittäin paksun, tiiviin ja kulutusta kestävän pinnoitteen sekä koristepinnoitteet.

Pinnoitteiden materiaalina käytetään usein metalleja (esim. nikkeli, kromi, koboltti), karbidia tai oksideja sekä orgaanisia tai komposiittisia yhdisteitä. Prosessin tyypistä riippuen pinnoitteen paksuus vaihtelee noin muutamasta nanometristä mikrometrin tasolle. Valinta riippuu käyttökohteesta, vaadituista ominaisuuksista ja ympäristöolosuhteista.

Valmistelu on tärkeää: pinnan puhdistus, aktivointi ja sopivan tartunnan varmistaminen. Pinnoitusprosessit voivat olla sekä tuotantolähtöisiä että erikoissovelluksiin suunnattuja. Ympäristö-, turvallisuus- ja säätelynäkökohdat vaikuttavat käytettyihin kemikaaleihin, jätteiden käsittelyyn ja energian käyttöön.

---