pinnoituksella

Pinnoitus on pintakerroksen lisääminen kappaleen pinnalle uuden, yleensä materiaaliseltaan erilaisen kerroksen muodostamiseksi. Sanaa pinnoituksella käytetään suomen kielessä instrumentaalimuotona viittaamaan siihen, millä tavalla pinnoitus suoritetaan. Pinnoituksen tarkoituksena on parantaa ominaisuuksia kuten kulutuskestävyyttä, korroosionkestävyyttä, lämmönkestoa tai sähköisiä ominaisuuksia sekä muuttaa pintaa esteettisesti.

Pinnoitusmenetelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: elektrolyyttiset ja kemialliset pinnoitukset, fysikaaliset pinnoitusmenetelmät sekä termiset spray- ja polymerpinnoitteet. Esimerkkejä ovat galvaaninen pinnoitus (sinkki- ja nikkelipinnoitus sekä kromipinnoitus), PVD- ja CVD-pinnoitukset sekä erilaiset lämpö- ja kaasupinnoitteet. Lisäksi käytetään maalaus- ja lakinpinnoitteita sekä polymeeripinnoitteita, jotka voivat muodostaa kestäviä ja joustavia kerroksia.

Pinnoitteiden materiaalit vaihtelevat laajasti: metallit kuten sinkki, nikkeli ja kromi; keraamit kuten alumiinioksidi; polymer- ja komposiittikerrokset sekä epäorgaaniset tai orgaaniset pinnoitteet. Pinnoituksia hyödynnetään erityisesti auto-, konepaja-, rakennus-, työkalu-, elektroniikka- ja merenkulkuteollisuudessa.

Proces​siin kuuluu pinnan esikäsittely puhdistuksineen, karhennus tai passivointi sekä tarvitut kuivaus- ja kovetusvaiheet. Laadunvarmistuksessa tarkastellaan kerrospaksuutta, tarttuvuutta ja kulutusta. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat vaikuttavat valintoihin, esimerkiksi kromipinnoitteiden säätelyt sekä jäteveden ja kierrätyksen hallinta.