pinnoitukset

Pinnoitukset ovat pinnalle jätettäviä ohuita kerroksia, joiden tarkoituksena on parantaa tai muuttua pinnan ominaisuuksia. Ne voivat koskea sekä metallia että muovia. Tyypillisiä syitä pinnoittaa ovat korroosionkestävyys, kulutuskestävyys, esteettiset tekijät sekä erilaisten ominaisuuksien, kuten sähkönjohtavuuden tai lämmönjohtavuuden, muokkaaminen.

Yleisimmät pinnoitusmenetelmät voidaan jakaa mekaanisiin ja kemiallisiin sekä kuuma- tai kylmäprosessisiin. Elektrolyyttinen pinnoitus (esim. nikkeli-, kupari- ja kromipinnoitteet) sekä galvanoituminen (sinkkipinnoitus) ovat yleisiä metallipinnoitteita. Anodointi on erityisesti alumiinille tarkoitettu kinnoitusmenetelmä, joka muodostaa ohut oksidikerros. Jauhemaalaus sekä nestemäiset maali- ja polymeeripinnoitteet tarjoavat sekä suojaa että ulkonäköä. Lisäksi käytetään PVD- ( fysikaalinen höyrypinnoitus) ja CVD- (kemiallinen höyrypinnoitus) pinnoitteita, jotka voivat tuottaa erittäin kovia ja kestäviä kerroksia hyvin ohuina paksuuksina.

Pinnan valmistelulla on keskeinen merkitys kiinnittymiseen: puhdistus, rasvojen poisto, karhennus tai aktivoivat käsittelyt sekä säädetyt lämpötilat. Pinnoitteen paksuus, kiinnittyminen ja kovuus määrittävät sen käyttöiän ja suorituskyvyn. Prosessit ja tulokset voidaan testata standardien, kuten ISO-, ASTM- tai EN- mukaisesti.

Sovelluksia esiintyy laaja-alaisesti auto- ja kuljetusvälineiden, rakennusmateriaalien, elektroniikan sekä työkalujen ja lääketieteellisten laitteiden alalla. Pinnoituksia säädellään sekä kansallisilla että kansainvälisillä normeilla sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksilla, kuten raskasmetallien käytön rajoituksilla sekä kierrätyksellä ja jätteenkäsittelyllä.