pinnoitevalmisteissa

Pinnoitevalmisteissa viittaa termi tuotteisiin, joissa perusmateriaali on päällystetty erillisellä pinnoitteella. Pinnoitteiden tarkoituksia ovat muun muassa kulutuksen kestävyys, korroosionkestävyys, sähkön tai lämmön eristäminen sekä ulkonäön tai mikrorakenteen muutokset. Pinnoitus voi koskea sekä metallisia että ei-metallisia alustoja, ja valinta perustuu käyttökohteen vaatimuksiin sekä ympäristöolosuhteisiin.

Pinnoitteen muodostusmenetelmät voidaan jakaa elektrolyyttisiin ja elektrolyyttivapaisiin sekä fysikaalisiin ja kemiallisiin höyrystysmenetelmiin. Elektrolyyttinen pinnoitus, kuten galvanointi (esimerkiksi sinkki-, nikkeli- tai kromipinnoitus), luo kerroksen elektrolyysillä. Elektrolyyttivapaa pinnoitus tarkoittaa esimerkiksi elektroless-pinnoitusta. Fysikaaliset ja kemialliset höyrystysmenetelmät kattavat PVD- (fysikaalinen höyrystys, esimerkiksi sputterointi) ja CVD- (kemiallinen höyrystys) pinnoitukset. Tavanomaiset pinnoitetyypit sisältävät metallisia pinnoitteita, keraamisia pinnoitteita sekä polymeerisiä ja komposiittisia pinnoitteita.

Pinnoitteiden yleisiä materiaaleja ovat teräs- ja alumiinialustat, sekä tietyissä tapauksissa muovit ja titaani. Metalliset pinnoitteet tarjoavat rakennetta kuten korroosionkestävyyttä ja kulutuspitoa; keraamiset pinnoitteet voivat parantaa kovuutta ja lämpötilankestävyyttä; polymeeriset pinnoitteet voivat tarjota hyvin eristäviä tai kemiallisesti kestäviä kerroksia. Pinnoitteiden paksuus vaihtelee muutamasta nanometristä useisiin mikrometriin, ja laadunvarmistuksessa kiinnitetään huomiota tartuntaan, peittävyteen ja pinnanlaatuun.

Käyttökohteita ovat auto- ja koneen osat, työkalut, kestävyyttä vaativat komponentit sekä elektroniikka ja lääketieteen laitteet. Säädösten ja standardien noudattaminen koskee erityisesti ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä ympäristöystävällisiä pinnoitusmenetelmiä.