pikselöitymistä

Pixelöityminen on ilmiö, jossa kuvan tai videon yksittäiset pikselit ovat näkyvissä selvästi ja koko kuva näyttää lohkomaiselta. Se syntyy, kun kuvan resoluutio on pienempi kuin näytön tai tallenteen vaatimus, tai kun kuvaa suurennetaan ilman asianmukaista uudelleenmuotoilua (resampling).

Teknisesti yleisimmät syyt ovat alhainen lähtöresoluutio suhteessa näytön koon vaatimuksiin sekä pakkaus- ja kompressioartefactit, kuten JPEG-pakkauksen lohkoartefaktit tai MPEG-videon artefaktit. Skaalausalgoritmeilla on suuri merkitys: nearest neighbor -menetelmä tuottaa selkeää lohkottua kuvaa, kun taas bilineaarinen tai bicubinen skaalaus voi pehmentää yksityiskohtia, mutta vähentää joidenkin tapausten lohko-efektejä.

Pixelöitymistä voidaan käyttää myös tarkoituksellisesti. Esimerkiksi kasvojen tai muiden tunnistettavien tietojen piilottamiseksi kuvia voidaan mosaiikkia tai pixellöidä siten, ettei yksittäisiä piirteitä voi erottaa. Tämä on yleistä uutisoinnissa, arkistomateriaaleissa ja yksityisyyden suojaamiseen liittyvissä kontekstissa.

Vähentäminen tai poistaminen jää usein tiedon alkuperäisestä laadusta kiinni. Mikäli mahdollista, kannattaa käyttää alkuperäisiä korkearesoluutioisempia lähteitä sekä soveltaa laadukasta uudelleenkasalausta. Joissakin tapauksissa tekoälypohjaiset suurennusmenetelmät voivat parantaa ulkoasua, mutta ne eivät pysty palauttamaan kadonnutta yksityiskohtaa. Jos tarkoituksena on yksityisyyden suojaaminen, mosaiikki tai sumea pixellointi ovat luontevia keinoja.