peräsuolisyövässä

Peräsuolisyöpä on pahanlaatuinen kasvain, joka alkaa peräsuolen limakalvosta. Suurin osa peräsuolisyövistä on adenokarsinoomia. Taudin hoidossa ja ennusteessa vaikuttavat kasvaimen koko, syvyys paikallisessa rakenteessa sekä mahdolliset alueelliset ja etäpesäkkeet.

Oireet ja riskitekijät voivat vaihdella. Yleisimmät oireet ovat verenvuoto peräaukosta, muutokset suolen toiminnassa (ummetus tai ripuli) sekä tunne siitä, ettei ulostus tyhjene kokonaan. Vähemmän tavallisia ovat vatsakipu, anemia ja laihtuminen. Riskitekijöihin kuuluvat ikä, perinnölliset syndroomat kuten Lynch-syndrooma ja FAP, tulehdukselliset suolistosairaudet (Crohnin tauti, ulseratiivinen koliitti), sekä elämäntapatekijät kuten ylipaino, runsasrasvainen ruokavalio ja tupakointi.

Diagnostikkaan kuuluu kolonoskopian yhteydessä tehtävä biop sia sekä paikallisen sairauden tarkka staging. Paikallinen staging tehdään yleensä magneettisella resonanssillä (MRI) lantion alueelta, endorektaalinen ultraäänitutkimus voi olla hyödyllinen varhaisvaiheissa, ja tietokonetomografia (CT) kartoittaa etäpesäkkeet keuhkoihin tai maksaan. Verikokeista CEA-tasot voivat nousta, mutta ne eivät yksin riitä diagnoosiin.

Hoito ja suunnittelu riippuvat todetusta vaiheesta. localized-taudissa käytetään usein neoadjuvantti kemoradioterapiaa (esim. 5-FU tai capecitabine) ennen kirurgista TME-leikkausta; joissakin tapauksissa voidaan toteuttaa sphincter-säästävä leikkaus, muuten suoritetaan abdominoperineaalinen resektio. Jälkikirurginen kemoterapia (esim. FOLFOX tai CAPOX) sovitaan vaiheeseen sopivasti. Metastaattinen tauti hoidetaan järjestelmälleisesti kemoterapialla, ja joissain tapauksissa lisätään biologisia lääkkeitä tai oireenmukaista sädehoitoa.

Ennuste riippuu erityisesti asteesta ja vasta-aineiden ilmenemisestä; varhaisessa vaiheessa 5-vuotinen elossaololuku on parempi kuin levinnästä taudista. Seuranta sisältää säännölliset kontrollit, CEA-tasojen seuraaminen ja kuvantaminen sekä elämäntapamuutokset riskien vähentämiseksi.