perussuureista

Perussuureista, eli perusmittayksiköistä, puhutaan metrologian perustasona. Ne ovat sellaisia suureita, joita ei voi määrittää käyttämällä toisia suureita, vaan joista johdetaan kaikki muut mittayk­si­köt. SI-järjestelmä jakaa suureet perussuureisiin ja johdettuihin suureisiin.

SI:n perussuureet ovat seitsemän: pituus (metri, m), massa (kilogramma, kg), aika (sekunti, s), sähkövirta (amper, A), termodynaaminen lämpötila (kelvin, K), aineen määrä (mole, mol) ja kirkkaus eli valovoima (kandela, cd). Näiden perussuureiden avulla voidaan määritellä kaikki muut suureet ja mitata maailmankaikkeuden ilmiöitä luotettavasti.

Nykyiset määritelmät perussuureille astuivat voimaan vuonna 2019 ja ne perustuvat kiinteisiin fysiikan vakioihin. Pituus määritellään valonnopeuden c mukaan; aika cesium-133-atomin hyperfinnisen siirtymän taajuuden perusteella; massa Planckin vakion h kiinteänä arvona; sähkövirta elektronin varauksesta kiinteänä arvona; kelvin Boltzmannin vakion k kiinteänä arvona; aineen määrä Avogadron vakion N_A kiinteänä arvona; kirkkaus kandela määritellään siten, että tietty radiantti valonlähteen tasapainotilan yhteydessä vastaa määriteltyä valaistusta, yleiseen käyttöön sovellettuina arvoina.

Perussuureet mahdollistavat johdettujen yksiköiden tarkat määrittelyt ja toistettavuuden sekä globaalin vertailukelpoisuuden mittauksissa. Niiden avulla tieteellinen ja teknologinen mittausyhteisö voi toimia yhtenäisesti ympäri maailmaa.