pellavakuitu

Pellavakuitu on luonnonkuitu, jota saadaan pellavakasvin (Linum usitatissimum) varsien bastkuidusta. Kuitu vapautuu varsista retting- eli kypsytysprosessin, karkaisun ja haketuksen kautta. Pellavakuitua on käytetty jo antiikin ajoista lähtien, ja siitä valmistetaan yhä kankaita, joille on ominaista viileä, hengittävä ja luonnollisen kiiltävä pinta sekä pitkän keston tuntuma.

Tuotanto tapahtuu tyypillisesti temperate-ilmastossa. Pellavan korjuun jälkeen kasvinvarret käsitellään rettauksessa pehmentämään sidekudoksia ja erottamaan kuitu. Rettauksen jälkeen varret murskataan, karkaisetaan ja haketetaan, jolloin syntyy puhdas, pitkistä kuiduista koostuva kuitu. Kuituja voidaan kehrätä suoraan tai sekoittaa muiden kuitujen kanssa.

Ominaisuuksiltaan pellavakuitu on kestävä ja vahva, sillä siinä on korkea jännitys sekä hyvä kosteudenimemä, mikä tekee siitä viileän ja miellyttävän käytössä. Elastisuus on alhainen, joten kuitu antaa jäykemmän tuntuman ja taipuu vähemmän. Väri vaihtelee vaaleasta kellertävään, ja luonnollinen kiilto on tunnistettava piirre. Kuitu voi olla herkkä ryppyihin, jolloin viimeistelyparannukset ovat yleisiä.

Käyttöalueet kattavat tekstiilit kuten liinavaatteet, pöytäliinat ja kevyet kankaat sekä sekoitteet puuvillan tai muiden kuitujen kanssa. Pellavakuitua käytetään myös teknisissä sovelluksissa, kuten luonnonkuidun vahvistusmateriaaleissa ja erikoispapereissa.

Ympäristövaikutuksiltaan pellavakuitu on uusiutuva ja biohajoava. Rettauksen vaikutukset vesistöihin ovat huomioitavia, ja nykyisin käytetään kestäviä menetelmiä kuten dew-retting tai entsymaattisia prosesseja sekä sertifioituja tuotantokäytäntöjä. Pellavan viljely ja kuitujen tuotanto ovat perinteisesti eurooppalaisia, ja Suomessakin on historiallisesti ollut pellavan kasvatusta sekä kuitujen kehitystyötä.