kasvatusta

Kasvatus on prosessi, jolla ihmiset ohjataan kehityksessään, arvojen omaksumisessa, oppimisessa ja sosiaalisessa sopeutumisessa. Se kattaa sekä perheessä tapahtuvan varhaiskasvatuksen ja kasvun että institutionaalisen opetuksen ja kasvatustyön. Kasvatustiede tutkii näitä ilmiöitä tieteellisesti.

Kasvatus on monialainen ilmiö: kognitiivinen kehitys, moraalinen ja empatian kehittyminen, sosiaaliset taidot sekä tunne-elämän säätely. Ympäristötekijät kuten perhe, päiväkoti tai koulu, kaverit, media ja yhteiskunta muovaavat yksilöä. Kasvatus pyrkii tukemaan autonomiaa, vastuullisuutta sekä osallisuutta sekä hyvinvointia.

Historian näkökulmasta kasvatus on kehittynyt filosofiasta, pedagogiikasta ja sosiologiasta. Kasvatustiede on kytköksissä koulutuksen suunnitteluun ja opetuksen käytäntöihin. Suomessa kasvatuksella on ollut vahva paino tasa-arvossa, varhaiskasvatuksessa ja lapsen oikeuksissa; käytännöt heijastuvat kodin ja oppilaitosten arkeen.

Menetelmät ja käytännöt vaihtelevat alueellisesti ja aikakausittain, mutta opettamisen ja ohjauksen tavoitteena on kannustaa oppimiseen, antaa ohjeita käytännön tilanteissa sekä tukea eettistä kasvua. Kasvatustieteellinen tutkimus ja pedagoginen arviointi pyrkivät parantamaan sekä oppimisen laatua että sosiaalista hyvinvointia.

Nykyhaasteet liittyvät teknologian ja digitaalisuuden vaikutuksiin, monimuotoisiin oppijayhteisöihin, identiteetin tukemiseen, kiusaamisen ehkäisyyn sekä inkluusion ja yksilöllisen tuen toteuttamiseen. Kasvatusta tarkastellaan sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla jatkuvana kehittämisen alueena.