patenttihakemusten

Patenttihakemukset ovat virallisia hakemuksia, joita hakija jättää patenttivirastolle saadakseen patentoitavan keksintönsä suojan. Hakemusasettelu ja tekninen sisältö määrittelevät, mitä oikeuksia hakijalle voidaan myöntää. Hakija voi olla keksijä itse tai tämän omistama yritys tai muu oikeudenhaltija.

Tyypillinen patenttihakemus sisältää otsikon, tiivistelmän, yksityiskohtaisen kuvauksen, käyttökohteita ja esimerkkejä sekä vaatimukset, jotka määrittävät suojan laajuuden. Liitteinä voivat olla piirustukset sekä mahdollinen prioriteetin osoitus aikaisempaan hakemukseen. Hakemus on tehtävä siten, että sellainenkin tekninen henkilö pystyy valmistamaan ja käyttämään keksintöä.

Hakemuksen käsittelyyn kuuluu sekä muodollinen että substratiivinen arviointi. Hakemus julkaistaan yleensä noin 18 kuukauden kuluttua jättöpäivästä, jolloin koko keksintö tulee julkisesti saataville. Patenttivirasto arvioi, täyttyykö keksinnön vaatimukset: uutuus, keksintöasiallisesti käyttökelpoisuus ja teoreettinen teho. Mikäli hakemus kelpuutetaan, patentti myönnetään; muutoin hakemus voidaan hylätä. Hakemukseen voi lisäksi kohdistua vastalauseet ja hakemuksesta voi valittaa.

Myönnetty patentti antaa hakijalle yksinoikeudet myönnetyn alan sisällä tiettyyn voimassaoloaikaan, usein noin 20 vuotta hakemuspäivämäärästä. Tutkittavat maksut ja ylläpitokustannukset (vuosittaiset voimassaolomaksut) ovat hakijan vastuulla.

Kansainvälisistä suojatapauksista osa voidaan hakea PCT-järjestelyn kautta, jolloin hakemus voi käsittää kansainvälisen tutkimuksen ja myöhemmän kansallisen tai alueellisen vaiheen Patentoitavuutta koskevan päätöksen hakemisen eri maissa. Alueelliset järjestelmät, kuten EPO, mahdollistavat usean maan kattavan hakemuksen hallinnoinnin yhdellä prosessilla.