palvelussuhteet

Palvelussuhteet ovat työntekijän ja työnantajan välinen oikeudellinen suhde, jossa työntekijä suorittaa työtä työnantajan hyväksi ja vastineeksi palkasta. Palvelussuhteessa työntekijä on pääsääntöisesti velvollinen noudattamaan työnantajan ohjausta ja järjestämään työnsä tämän ohjeiden mukaan, ja työnantaja vastaa työntekijän palkasta sekä muista työsuhteeseen liittyvistä velvoitteista. Palvelussuhteeseen liittyy yleensä oikeus sosiaaliturvaan ja työnantajan tarjoamiin sisäisiin käytäntöihin sekä työ- ja turvavakuuksiin.

Palvelussuhteet voivat olla eri muotoisia. Yleisin muoto on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, mutta voidaan soveltaa myös määräaikaisia työsuhteita. Koeaika on mahdollinen osa alkuvaihetta, jolla osapuolten saa arvioida yhteensopivuutta. Työsuhteen ehdot voivat sisältyä kirjoitettuun tai suulliseen sopimukseen, ja käytännössä monet ehdoista määritellään sovellettavien työehtosopimusten (TES) tai alakohtaisen lainsäädännön kautta.

Sääntely ja oikeudet sekä velvollisuudet muodostavat tärkeän osan palvelussuhdetta. Työsopimuslaki säätelee työsuhteen perusasioita, kuten työaikaa, palkan suuruutta sekä irtisanomistilanteita. Lisäksi sovelletaan työaikalakeja, vuosilomalakia sekä työturvallisuuslakia ja muita alakohtaisia säädöksiä sekä usein kenttäkohtaisia työehtosopimuksia. Työntekijällä on oikeus vähintään kohtuulliseen palkkaan, asianmukaisiin työaikoihin ja vapaa-aikoihin, sekä työsuhteen päättymisen yhteydessä nouseviin velvoitteisiin ja eläke- sekä sairausvakuutukseen.

Palvelussuhde eroaa yrittäjyydestä ja muista työn tekemisen muodoista, kuten lisätyö- tai kevytyrittävyydestä, joiden oikeudellinen asema ja velvoitteet voivat poiketa merkittävästi.