palontorjunnassa

Palontorjunnassa tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla sammutetaan tulipaloja, suojellaan ihmisiä ja omaisuutta sekä estetään palon leviäminen. Toiminta kattaa välittömät sammutustyöt, pelastustoimen, vaarallisten aineiden hallinnan ja jälkityöt, kuten tuhkien märkäjäähdytyksen ja palopaikan tutkinnan syyn selvittämiseksi.

Keskeisiä toimintatapoja ovat tulen rajoittaminen ja sammuttaminen eri sammutusaineilla (vesi, vaahto, jauhe, hiilidioksidi), ilmanvaihdon hallinta sekä tekninen pelastustoimi. Palontorjunnassa käytetään suojavarusteita kuten suojahaalareita, palosuojakypäriä ja paineilmahengityslaitteita sekä kalustoa kuten paloautoja, vesipumppuja, letkuja, nostolaitteita ja lämpökameroita. Erityistilanteissa hyödynnetään myös miehistönsuojauksessa ja tiedonhankinnassa drooneja ja etävalvontateknologiaa.

Palontorjunnan organisaatio Suomessa koostuu pääosin kunnallisista pelastuslaitoksista, vapaaehtoisista ja teollisuuden omista palokunnista. Koulutus, harjoittelu ja turvallisuusprosessit ovat olennainen osa valmiutta. Lainsäädäntö ohjaa toimintaa ennaltaehkäisystä onnettomuuksiin reagoimiseen, ja ympäristövaikutukset, kuten vaahtokemikaalien päästöt, otetaan yhä enemmän huomioon.

Ennaltaehkäisy, rakennusten paloturvallisuus ja yleinen tiedottaminen ovat avainasemassa palontorjunnassa, sillä nopea havaitseminen ja varautuminen vähentävät merkittävästi henkilövahinkoja ja omaisuusmenetyksiä.