palkitsevuus

Palkitsevuus tarkoittaa sitä, miten houkuttelevaksi tai palkitsevaksi yksilö kokee toimintaan liittyvät palkkiot ja seuraukset. Se kattaa sekä ulkoiset palkkiot (palkkio, tunnustus) että sisäisen tyydytyksen, ja heijastuu siten tehtävän motivoivuutta ja halua sen suorittaa.

Palkitsevuus muodostuu sanoista palkita ja -vuus. Se on vakiintunut termi psykologiassa ja koulutustieteissä kuvaamaan toiminnan koettua arvoa. Käytössä korostuvat sekä objektiiviset palkkiot että subjektiivinen tyytyväisyys.

Psykologiassa palkitsevuus liittyy sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Korkea palkitsevuus parantaa sitoutumista, oppimista ja käyttäytymisen toistuvuutta. Operanttipohjaisessa oppimisessa palkkiot toimivat vahvistimina. Koulutuksessa ja työelämässä palkitsevuuden huomioiminen voi lisätä tehtävien kiinnostavuutta, kun taas liialliset tai epäjohdonmukaiset palkkiot voivat heikentää sisäistä motivaatiota.

Taloustieteessä palkitsevuutta tarkastellaan suhteessa odotettuun hyötyyn: tehtävän arvioitu palkkio muokkaa yksilön päätöksiä ja valintoja sekä sitä, miten työntekijät kokevat palautetta ja tunnustusta.

Palkitsevuuden arviointi on usein subjektiivista ja kontekstisidonnaista. Sitä voidaan mitata itsearviointikyselyin, käyttäytymisen valintojen perusteella tai kokeellisilla tehtävillä, joissa palkkioihin ja valintatuloksiin liittyvää dataa kerätään. Kulttuuri, yksilölliset mieltymykset ja tilannesidonnaiset tekijät vaikuttavat siihen, mikä koetaan palkitsevaksi.