palkitsevuuden

Palkitsevuuden käsite viittaa siihen, kuinka palkitsevana, mielekkäänä tai tyydyttävänä jokin toiminta, tulos tai kokemus koetaan. Sanaa käytetään erityisesti psykologiassa, organisaatiotutkimuksessa, koulutuksessa ja kuluttamistutkimuksessa kuvaamaan sitä, miten voimakkaasti ihmiset kokevat saavansa palkkion tai hyötyä teosta. Palkitsevuus on sekä objektiivisesti että subjektiivisesti havaittua: sama tehtävä voi olla yhdelle erittäin palkitseva ja toiselle vähemmän. Sana muodostuu palkita-verbin juurta sekä -vuus-loppua yhdistävästä rakenteesta, jolla muodostuu abstrakti laadun sana.

Palkitsevuuden kokemukseen vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset palkinnot. Sisäinen palkitsevuus syntyy, kun tehtävä koetaan mielekkääksi, merkitykselliseksi ja mahdollistaa osaamisen kehittymisen sekä autonomiaa. Ulkoinen palkitsevuus koostuu ulkoisista palkkioista, kuten rahallisista korvauksista, tunnustuksesta tai urakehityksen tuomista eduista. Tutkimuksen mukaan palkitsevuus voi vahvistaa motivaatiota, sitoutumista ja oppimista, erityisesti kun tehtävä vastaa henkilön arvoja ja antaa palautetta.

Käytännössä palkitsevuutta pyritään lisäämään koulutuksessa, työssä ja suunnittelussa esimerkiksi tarjoamalla mielekkäitä tehtäviä, selkeää palautetta, autonomiaa sekä mahdollisuutta nähdä työn vaikutus. Eri konteksteissa palkitsevuuden kokemusta tarkastellaan mittareilla kuten tehtävän merkityksellisyys, onnistumisen tunne ja palkkiojärjestelmän koettu oikeudenmukaisuus.

Tutkimuksessa palkitsevuus on subjektiivinen ja kulttuurisesti vaihteleva ilmiö; tuloksia on syytä tarkastella monenkirjaisesti. Rajoitteita ovat yksilölliset erot, tilanteellinen muuttuvuus ja mittaamisen subjektiivisuus.