ototoksilisi

Ototoksisuus (ototoksillisuus) tarkoittaa kuulon ja/tai tasapainon järjestelmän vaurioitumista altistuksesta tietyille aineille tai lääkkeille. Ototoksisuus voi vahingoittaa sisäkorvan karvasoluja sekä vestibulaarisia rakenteita, ja se voi olla tilapäistä tai pysyvää. Riski riippuu annoksesta, altistuksen kestosta sekä yksilöllisistä tekijöistä kuten iästä ja munuaistoiminnasta.

Ototoksinen vaurio syntyy usein karvasolujen kuolemasta sekä vestibulaarisen järjestelmän vaurioista. Mekanismeihin kuuluvat oksidatiivinen stressi, mitokondrioiden vauriot sekä verisuonten toimintahäiriöt stria vasculariksen alueella.

Yleisimmät ototoksiset aineet ovat aminoglykosidit (gentamisiini, tobramisiini, amikisiini), cisplatin ja muut platina-yhdisteet, loop-diureetit (furosemidi, bumetanidi), amfoterisiini B sekä suurina annoksina käytetyt salisyylaatit. Myös joitain muita lääkkeitä ja yhteisvaikutuksia voi esiintyä.

Oireita ovat kuulon heikkeneminen sekä tinnitus, joskus vertigo ja tasapainon heikkeneminen. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä audiologisiin tutkimuksiin (kuulontutkimukset) ja tarvittaessa vestibulaarisiin testeihin. Lääkityksen seuranta ja munuaistoiminnan arviointi ovat olennaisia.

Ehkäisyssä painotetaan annostusta, hoitojen kestoa sekä vaihtoehtoisten lääkevalintojen käyttöä. Kuulon seuranta on suositeltavaa potilailla, joille ototoksisia aineita annetaan. Jos vaurio ilmenee, hoitona voivat olla lääkityksen lopettaminen tai muuttaminen, kuulonsuojaus sekä rehabilitaatio.

Ennuste vaihtelee; usein vauriot ovat pysyviä, mutta varhainen tunnistus ja asianmukainen hoito voivat parantaa palautumisen mahdollisuuksia.