kuulonsuojaus

Kuulonsuojaus tarkoittaa toimenpiteitä ja laitteita, joiden tarkoituksena on vähentää melun tai muiden voimakkaiden äänien aiheuttamaa kuulon alttiutta. Sillä pyritään ehkäisemään kuulovaurioita, kuten kuulohermon vaurioita, tinitisia ja muuta haittaa, jota pitkäaikainen tai äkillinen kovempi melu voi aiheuttaa. Kuulonsuojausta käytetään sekä työ- että vapaa-aikana, esimerkiksi rakennustyömailla, teollisuudessa, konserteissa ja liikkuvissa koneissa.

Kuulonsuojaimia on pääasiassa kaksi suurta ryhmää: korvatulpat (korvatulpat korvakäytäviin) ja korvasuojukset (korvan päälle asetettavat kupit tai sovitteet). Korvatulppia on sekä vaimennusta antavia laajoja malleja että muotoon sopivia korvatorvia, ja korvasuojuksissa on usein pehmeät kupit ja kiinnitys, joka tiivistää korvan ympärille. Lisäksi markkinoilla on aktiivisia kuulonsuojaimia, joissa on äänenvaimennuksen lisäksi kuulemisen tai keskustelun mahdollistavia säätöä ja kommunikaatiomahdollisuuksia. Kuulonsuojaimia käytetään oikein tiiviisti ja oikean mukaisina, jotta niiden vaimennus on mahdollisimman tehokas.

Valinta perustuu melutason, altistumisen kestokyvyn sekä tilanteen vaatimusten arviointiin. EU-standardeissa kuulonsuojaimille on tehtävä testaus, ja yleisiä vertailuarvoja ovat mittausarvot kuten SNR tai vastaavat, joiden perusteella voidaan arvioida kokonaisvaimennusta. Käytössä tärkeää on oikea istuvuus, sopiva koko ja riittävä käyttäminen silloin kun melu ylittää suositellut raja-arvot. Kuulonsuojaus tulisi uusia säännöllisesti, puhdistaa käyttöohjeiden mukaan ja vaihtaa mikäli vaurioituu tai menettää tiiviytensä.

Erityisalat huomioivat esimerkiksi vuorovaikutustarpeen, joissa ääni- ja kommunikaatiohäiriöiden tärkeys on suuri. Lainsäädäntö ja työturvallisuusohjeet ohjaavat käyttöä työpaikoilla, ja työnantajat vastaavat asianmukaisesta koulutuksesta sekä suojien saatavuudesta sekä oikeaoppisesta käytöstä.